Tästä valitusvirrestä piti tulla sarjakuva, mutta tekstiä tulikin sen verran paljon että mennään tällä kertaa teksti- ja kuvitusformaatilla. Eli seuraa vähän erikoinen sairaskertomus. Minulla on oikeassa kädessä hemangiooma eli verisuonikasvain ranteen sisällä:
Se on kipeä, varsinkin jos siihen osuu jokin isku. Se on ollut siinä vuosikaudet, ehkä aina. En vain vuosiin tiennyt mikä se on. Kerran englantilainen sairaanhoitajakaveri ilmoitti oudon patin olevan vain lihasta, joten uskoin häntä.
Jossain vaiheessa, aikuisena sarjakuvapiirtäjänä, luulin että ranteessa on jännetuppitulehdus kun se oli kipeänä. Käytin jonkin aikaa turhaan lastaa ja välttelin piirtelyä.
Kun kasvain sitten löytyi, sitä alettiin kuvata magneettikuvauksella ja sitten hoitaa erikoisella tavalla: ranteen sisälle ruiskutetaan jotain myrkkyvaahtoa, jonka pitäisi pienentää kasvainta:
Sitten pidän painetuubia käden ympärillä, enkä saa käyttää kättä:
Kasvain on pienentynytkin jonkin verran, mutta ranne on edelleen usein kipeä ja kipua säteilee myös kämmeneen ja sormiin. Myös käteen kämmenen puolelta kohdistuva paine (esim. penkkipunnerruksissa) tuntuu osuvan johonkin hermoon. Kipuvoide auttaa jonkin verran.
Eräänä päivänä huomasin, että käsi ei taivu normaalisti:
Paljastui, että hoidot olivat aiheuttaneet ranteen sisäistä arpeutumista, joiden seurauksena lihaksia on surkastunut pieneltä alueelta ja etusormeen johtava jänne on jäänyt jumiin:
Käsi on siis pysyvästi vammautunut niin että se ei taivu normaalisti eteenpäin vaan etusormi jää sojottamaan pystyyn kun muita sormia painaa alas —–>
Tämä ei sinänsä estä useimpien asioiden tekemistä ja esim. piirtämistä, mutta toivon ettei tilanne pahene. Olen taas menossa uusiin hoitoihin ensi viikolla.
Joka kerta kun olen käynyt lääkärissä, siellä on ollut eri lääkäri, vaahtohoitoja tekevää tyyppiä lukuunottamatta. Välillä tuntuu, että kukaan yksi henkilö ei varsinaisesti ole perillä tilanteestani siellä.
Jossain vaiheessa sain kuntoutukseksi käden venyttämistä kotona, mutta en huomannut sen vaikuttavan. Kerroin yhdelle lääkärille tämän ja hän kirjoitti tietoihin: ”potilas on kokenut että on saanut apua venytyksestä.” Hän ei siis kuunnellut, mitä sanoin.
Toinen lääkäri sanoi: ”ei sille nyt oikein voi tehdä muuta kuin ehkä katkaista se jänne”. En usko, että etusormi toimisi senkään vertaa jos siitä katkaistaisiin jänne. Se ei oikein kuulosta hyvältä.
Nyt käsi on aina vähän kipeä ja pysyvästi jäänyt vajaaseen liikerataan. Toivon että jatkotutkimukset ja -hoidot muuttavat asiaa parempaan eikä vielä huonompaan suuntaan, koska tarvitsen oikeaa kättä aika lailla jokaiseen asiaan mitä haluan tehdä, mm. piirtää ja kirjoittaa, tehdä töitä.
Koitan tehdä asioita myös vasemmalla kädellä sekä venytellä oikeaa. Käytän enemmän muita sormia kuin etusormea ja käytän kipugeeliä särkyihin.
Terveysasioista yleisemmin, luin joistain että Nepalissa (muistaakseni!) ihmisillä on tapana muistaa ja korostaa sitä, mikä omassa ruumiissa vielä toimii hyvin. Eikä niinkään vain sitä mikä ei toimi. Sellainen kiitollisuus kuulostaa tietenkin oikein hyvältä ajatusmallilta.
Piirretty näillä satunnaisesti arvotuilla välineillä (paitsi tuolla tussiterällä, koska en saanut siitä oikein hyvää jälkeä aikaan):
