Vaimoksi vuorille -näyttely Turun Sarjakuvakaupalla 2.–30.7.

25.06.2015 - 10:11

Vaimoksi vuorille – Reppumatkasarjakuvia Etelä-Kaukasiasta -kirjan  tiimoilta on pieni näyttely Turun Sarjakuvakaupalla (Linnankatu 7, Turku) 2.–30.7.15. Tulossa mm. värivalokuvia, poistettuja sivuja, originaaleja, luonnoksia… Avajaiset to 2.7. klo 17–19. Tervetuloa!

I have a small exhibition for my book Mountain Wife – Backpacking Comics from the South Caucasus at Turun Sarjakuvakauppa (Turku Comicshop, Linnankatu 7). Including colour photographs, deleted scenes, original art, sketches… The exhibition is open 2nd to 30 of July 2015 and we have an opening party at Thu 2nd of July 5–7 PM. Welcome!

Facebook event: https://www.facebook.com/events/953743908010008/

Lisää kirjasta täällä / more about the book here.

nauravat-web

kultahammas-web

 

Armenia-seina-web

 

vaimoksi-vuorille-s31-web

vaimoksi vuorille aino sutinen

US travels 2/2: Detroit

21.06.2015 - 17:45

 

d1


detroit1

Poor D. has become the symbol of American depression, being once grand, decades of decline of industry, urban blight, bankruptcy, you know the story. Everyone has their own ideas about what it all means and how it should be ”saved”.

detroit-railway

detroit2

Detroit is the capital of ”ruin porn” for tourists – pointing with cameras at Detroit’s 70 000 abandoned buildings, urban exploring etc. A one-sided image of a city, though I must admit the buildings ARE fascinating. For more, read: How Detroit Became the World Capital of Staring at Abandoned Old Buildings

detroit-downtown

Um, I accidentally did this on Photoshop and decided to go with it.

heidelberg-project

The Heidelberg Project of recycling art.

detroit

detroit-mural

I like ”Attitudes are the real disabilities”.

 

d2
People are proud of their city, though.

detroit2

I walked around town for hours and days (also, with no public transportation to speak of). I found no grocery stores in some areas and was introduced to the term ”food desert” of poor areas, no real food shops for miles. There is fast food, the worst kind, and booze… Food is such a big marker of inequalities.

cakes-lada

(Probably I was never far from a doughnut, though.)

Personally I’m just so happy I don’t live in an American city – the sheer amount of cars and car noise pollution really gets me… It’s a sort of constant stress, a slow death. I think I’m probably a bit sensitive to sound, but still. A car culture thing rather than a Detroit thing.

american-landscape-illustration

lada

OK, not Ladas, but I only draw Ladas (and the Greyhound).

detroit-urban

michigan-urban-farming-intiative

Anyway! Urban farming is now big in Detroit, with so many vacant lots reclaimed for small community organisations. Sweet!

d4

detroit5

US travels 1/2:  Chicago

US travels 1/2: Chicago

20.06.2015 - 18:53

I was in Chicago & Detroit for two weeks. Didn’t draw much anything while I was there… Instead I walked around, walked and walked, as ever when I travel. Anyway, I was happy to be there, never been to the US before.

chi01

The Ladydrawers comics collective invited us, Femicomix Finland (or whatever we are called! – Feministinen sarjakuvatoiminta, a feminist comics collective/network) to Chicago. And we exhibited at the CAKE festival (Chicago Alternative Comics Expo, got to love what the did with the ”K” in the acronym).

chi01a

Hanna-Pirita and Taina at a draw-off at Women & Children First, one of the few surviving feminist bookshops in the nation. Witness the might of their talent in this picture of a cake!

cake chicago comics expo johanna rojola anna kankaanpää, taina hakala

Roju, Anna and Taina. ”How’s our hair?”

 

chi04

CAKE positively encourages women and minorities to exhibit. A jury selects the exhibitors and artists and makes sure there is a good representation of different people and points of view. I wish other festivals would do the same. Also, great festival, thanks CAKE!

chi02a

What’s this, now?

chi06

Some research of the Ladydrawers’ doing.

anne-elizabeth-moore

Anne Elizabeth Moore is the powerhouse behind a lot of politicised comics and thoughtful writing around here. Thanks for having us around, Anne!

Touristy tourist

chi09

chi08

chi10

chi07

Chicago has some super interesting leftist, disruptive and subversive history (Jane Addams, Haymarket bombings, strikes, race riots…). Though now it’s mostly capitalism that rules and history is the stuff of museums.

chi05

I was right on time to witness the opening weekend of The 606 / Bloomingdale Trail, a former abondoned elevated railway line turned bike/pedestrian path / park. Beautiful! (You may also know me as an anti car culture crusader…) I went for a jog and the blue bits were made out of rubbery material. The path crosses different neighbourhoods, rich and poor, and is well lit at night. I so hope it will stay well maintained and utilised.

On conditioning… and doughnuts

donut1

c

Snacks.
donut2

 

d

NO I DO NUT 

(I don’t really want a donut, they’re too big here anyway)

(The last picture is from Chicago but by fabulousfabs on Flickr (Creative Commons) as my photo failed.)

Next stop: Detroit!

Uusi kirja – New book! Reppumatkasarjakuvia Etelä-Kaukasiasta

17.04.2015 - 12:36

vaimoksi-vuorille-kansi-web800

Vaimoksi vuorille – Reppumatkasarjakuvia Etelä-Kaukasiasta (Neon Tunisia, 2015) kertoo matkoistani Azerbaidžanissa, Georgiassa, Armeniassa ja Vuoristo-Karabahissa.

Voit ostaa sen 10 euron hintaan (+ postikulut 2 € Suomeen), kirjoita minulle. Myös hyvinvarustetuista kirjakaupoista, esim. Sarjakuvakeskukselta ja Turun Sarjakuvakaupasta.

Mountain Wife – Backpacking Comics from the South Caucasus is all about my travels in Azerbaijan, Georgia, Armenia and Nagorno-Karabakh. Contains English translations.

You can order it from me at 10 Euros (+ postage to your location). Also available in well-stocked bookstores, such as the Comics Center.

valokuva-vaimoksi

120 sivua / pages, soft cover A5
Sisältää myös valokuvia Kaukasiasta / also contains photos from the Caucasus
ISBN 978-952-68345-0-4

Miten tanssitaan azerbaidžanilaisissa häissä? Miltä näyttää Stalinin junavaunu? Aino Sutinen matkasi erilaisilla kulkuneuvoilla Etelä-Kaukasian läpi ja kävi Azerbaidžanissa, Georgiassa, Armeniassa sekä separatistisessa Vuoristo-Karabahissa. Matkasarjakuvassa hikoillaan auringossa, liftataan, ollaan turistina, syödään ja juodaan. Naisten elämä perinteisissä yhteisöissä mietityttää pohjoismaista kulkijaa. ”Miten ihmeessä sinut on yksin päästetty matkaan?”

Näytesivuja on täällä / See sample pages here.

aino.sutinen@gmail.com

vaimoksi vuorille aino sutinen

Joe Kubert: Faksi Sarajevosta – yhden feministilukijan (ilme)analyysi

13.04.2015 - 8:22

Joe Kubertin Taksi Sarajevosta (1996 / suomeksi 2014) kertoo Bosnian sodasta ja Sarajevon piirityksestä. Kubert on kuvitellut ja elävöittänyt tarinan tosielämän ihmisten kohtaloista etupäässä verilöylyn Sarajevosta lähteneiden faksien perusteella. Tekijä itse korostaa moneen kertaan tarinan olevan tosi, vaikka se ”tuntuu lukemisen jälkeen ylittävän mielikuvituksen rajan”.

Äärimmäisen väkivallan keskellä päähenkilö, päättäväisen perusilmeen omaava faksaajamies yrittää kaikin keinoin selvitä ja suojella perhettään. Näytetään, kuinka hän keksii keinot. Ilmeisesti hän sodan edetessä vain karaistuu ja pian kulkee luotisateen keskellä jo lähes tottuneesti.

faksi-sarajevosta-joe-kubert-3

Sota onkin seikkailu.

Toki hänellä on myös hieman psykologista syvyyttä ja hän pohtii, onko itse kenties tulossa hulluksi tämän hullun maailman keskellä. Neuvokkuutta kuitenkin löytyy ja järki toimii takkuamatta. Missä tahansa tilanteessa hän on myös valmis auttamaan muita, kuskaamaan haavoittuneita pommitusten keskellä omalla riskillään. Sankarin kuva ei kertaakaan murru eikä askel horju. Luotamme, että hän selviää ja pelastaa.

faksi-sarajevosta-joe-kubert-5

faksi sarajevosta joe kubert 2Samojen kauheuksien keskellä myös vaimo elää ja yrittää parhaansa mukaan selvitä. Hänet on kuvattu hieman toisin. Aluksi hän vaikuttaa oikein järkevältä miehensä rinnalla, vahvalta ja fiksulta. Sodan edetessä hän tuntuu pikkuhiljaa alistuvan ja menettävän toimintakykyään. Näin voi toki traumaattisissa olosuhteissa käydä, mutta on varsin kyseenalaista tekeekö kuvaus oikeutta tarinan takana olevalla todelliselle naiselle.

Nainenkin on vähän sankari, mutta hänestä leivotaan myös tarinan uhri. Hän ei aivan jaksaisi enää ottaa seuraavaa askelta, fyysiset ja psyykkiset voimat ovat aina vähällä loppua. Vaikka kyllä hän sitten vielä jaksaakin, perheensä takia. Hänet kuvataan useimmissa kuvissa vanhanaikaiseen sarjistyyliin alistunut ilme kasvoillaan, hädissään kaiken käsittämättömän hulluuden edessä.

Kyynelillä herutetaan lähikuvassa, katse painuu alas tai vaihtoehtoisesti ylös miehiin, kysyvästi. Nainen painuu kellariin lasten kanssa, pyytää ettei mies aina lähtisi ulos, mutta lähdettävä on. Nainen saa uutiset maailmasta kellariin. Tukka on kuitenkin hyvin.

Samoissa olosuhteissa toinen kuvataan päättäväiseksi, ihmiseksi joka vaatii oikeutta ja saada tilanteen edes osaltaan haltuun omien toimiensa kautta. Hän ei voisi elää itsensä kanssa, ellei toimisi aktiivisesti. Toinen kuvataan hämmentyneenä – ”eikö tämä koskaan lopu, tehkää jo jotain että se loppuisi.”

faksi sarajevosta joe kubert 7faksi sarajevosta joe kubert 1

Roolit ja perusilmeet eivät juuri vaihdu keskenään tarinankerronnan aikana. Naisen sodan aikana selviämisen eteen tekemää jokapäiväistä työtä ei paljoa näytetä, kekseliäiden kakkuaineisten käyttöä lukuunottamatta. Muiden naisten tekemää työtä ei juurikaan näytetä – vaikkakin yksi virkanainen kyllä pitää itsepintaisesti säännöistä kiinni, ilmeisesti huvikseen. Neuvokkuutta ja vahvuutta ei korosteta.

Molempia motivoi omien lasten suojeleminen, mutta äiti on useimmiten lasten fyysinen tukikohta. Kun isä tulee paikalle ulkoa, hän edustaa maailman tuulia. Äiti ja jälkikasvu sulautuvat yhdeksi olennoksi, jota konfliktitilanteissa (ja turhan usein muutenkin) kutsutaan yhteisnimellä ”naiset ja lapset”. Vähän väliä muistutetaan (aivan syystäkin!) kuinka tämä olento on tämän sodan todellinen uhri. Koskapa kaikki serbit ovat eläimiä eli hirviöitä. He iskevät oletettavasti absoluuttisen puolustuskyvyttömään ”naiset ja lapset” -olentoon kostaakseen toisille miehille miehisen vihan ja kunnian kierteessä. Joskin luulisi aseistamattomien siviilimiesten olevan aika lailla yhtäläisesti puolustuskyvyttömiä sodan melskeissä.

faksi-sarajevosta-joe-kubert-9

Ilmeisesti sukupuoli antaa kuitenkin taikavoimia, jos nyt ei tee luodinkestäväksi. Sillä oletetaan että toisiksi urhein on isän lempilapsi, pikkuinen poika. Yhdessä vaiheessa häntä kehotetaankin ”pitämään huolta äidistä ja siskostaan”, vaikka äiti on aikuinen henkilö ja siskokin poikaa muutaman vuoden vanhempi. Mandaatti on tietenkin symbolinen: pojan pikkuharteille sovitellaan jo nyt mieheltä automaattisesti periytyvää sankarinviittaa.

faksi sarajevosta joe kubert 6

faksi sarajevosta joe kubert 8Perheen tytär on söpö ja hänellä ei ole juurikaan omia vuorosanoja. Emme opi tuntemaan häntä, hänet kuvataan melko ilmeettömänä alaspäin kääntyviä (surkeus) silmäkulmia lukuunottamatta. Isän toimintaa motivoi edelleen suojella omaa tytärtään serbien raiskaajilta. Nätteys lisää tätäkin vaaraa. Tyttö on uhri ennenkuin mitään on edes tapahtunut.

Yhdysvaltalainen sankarisarjakuvien piirtäjä, vanha setä, kertoo sarajevolaisen perheen tarinan omien, urallaan oppimiensa konventioiden mukaan. Hänen työnään on ollut keksaista miehisiä jännitysnäytelmiä, eikä hän oikein näe omia maneereitaan. Piirtäjä palkitaan useaan otteeseen ”dokumentaarisesta” sarjakuvastaan. Faksit ja oikeiden ihmisten valokuvat todistelevat aitoutta.

Piiritettyjen tarina ansaitsee tulla kerrotuksi, siitä ei ole epäilystäkään. Taiteellisia vapauksia saa ja pitää ottaa. Saa myös piirtää supersankarisarjakuvaa, vapaassa maailmassa. Silti ei ole aivan yhdentekevää, miten asiat kerrotaan jälkipolville, koska historiaa kirjoitetaan näinkin. Ensin sitä joutuu sotaan ja sitten vielä sovinistiseen sarjakuvaan.

Mikä on tämäntyyppisen tarinankerronnan suhde todellisiin, maailmassa toimiviin ja tunteviin henkilöihin, joiden elämää se ikuistaa? Epäilemättä faksailijamies on todellisuudessakin ollut neuvokas hahmo, mutta tunnistaako hänkään itseään puhkuvasta machoilijasta? Onko se tarkoitus? Muista henkilöistä meillä onkin sitten vain toisen — ja kolmannen — käden tietoa.