Uusi kirja – New book! Reppumatkasarjakuvia Etelä-Kaukasiasta

17.04.2015 - 12:36

vaimoksi-vuorille-kansi-web800

Vaimoksi vuorille – Reppumatkasarjakuvia Etelä-Kaukasiasta (Neon Tunisia, 2015) kertoo matkoistani Azerbaidžanissa, Georgiassa, Armeniassa ja Vuoristo-Karabahissa.

Voit ostaa sen 10 euron hintaan (+ postikulut 2 € Suomeen), kirjoita minulle. Myös hyvinvarustetuista kirjakaupoista, esim. Sarjakuvakeskukselta ja Turun Sarjakuvakaupasta.

Mountain Wife – Backpacking Comics from the South Caucasus is all about my travels in Azerbaijan, Georgia, Armenia and Nagorno-Karabakh. Contains English translations.

You can order it from me at 10 Euros (+ postage to your location). Also available in well-stocked bookstores, such as the Comics Center.

valokuva-vaimoksi

120 sivua / pages, soft cover A5
Sisältää myös valokuvia Kaukasiasta / also contains photos from the Caucasus
ISBN 978-952-68345-0-4

Miten tanssitaan azerbaidžanilaisissa häissä? Miltä näyttää Stalinin junavaunu? Aino Sutinen matkasi erilaisilla kulkuneuvoilla Etelä-Kaukasian läpi ja kävi Azerbaidžanissa, Georgiassa, Armeniassa sekä separatistisessa Vuoristo-Karabahissa. Matkasarjakuvassa hikoillaan auringossa, liftataan, ollaan turistina, syödään ja juodaan. Naisten elämä perinteisissä yhteisöissä mietityttää pohjoismaista kulkijaa. ”Miten ihmeessä sinut on yksin päästetty matkaan?”

Näytesivuja on täällä / See sample pages here.

aino.sutinen@gmail.com

vaimoksi vuorille aino sutinen

Joe Kubert: Faksi Sarajevosta – yhden feministilukijan (ilme)analyysi

13.04.2015 - 8:22

Joe Kubertin Taksi Sarajevosta (1996 / suomeksi 2014) kertoo Bosnian sodasta ja Sarajevon piirityksestä. Kubert on kuvitellut ja elävöittänyt tarinan tosielämän ihmisten kohtaloista etupäässä verilöylyn Sarajevosta lähteneiden faksien perusteella. Tekijä itse korostaa moneen kertaan tarinan olevan tosi, vaikka se ”tuntuu lukemisen jälkeen ylittävän mielikuvituksen rajan”.

Äärimmäisen väkivallan keskellä päähenkilö, päättäväisen perusilmeen omaava faksaajamies yrittää kaikin keinoin selvitä ja suojella perhettään. Näytetään, kuinka hän keksii keinot. Ilmeisesti hän sodan edetessä vain karaistuu ja pian kulkee luotisateen keskellä jo lähes tottuneesti.

faksi-sarajevosta-joe-kubert-3

Sota onkin seikkailu.

Toki hänellä on myös hieman psykologista syvyyttä ja hän pohtii, onko itse kenties tulossa hulluksi tämän hullun maailman keskellä. Neuvokkuutta kuitenkin löytyy ja järki toimii takkuamatta. Missä tahansa tilanteessa hän on myös valmis auttamaan muita, kuskaamaan haavoittuneita pommitusten keskellä omalla riskillään. Sankarin kuva ei kertaakaan murru eikä askel horju. Luotamme, että hän selviää ja pelastaa.

faksi-sarajevosta-joe-kubert-5

faksi sarajevosta joe kubert 2Samojen kauheuksien keskellä myös vaimo elää ja yrittää parhaansa mukaan selvitä. Hänet on kuvattu hieman toisin. Aluksi hän vaikuttaa oikein järkevältä miehensä rinnalla, vahvalta ja fiksulta. Sodan edetessä hän tuntuu pikkuhiljaa alistuvan ja menettävän toimintakykyään. Näin voi toki traumaattisissa olosuhteissa käydä, mutta on varsin kyseenalaista tekeekö kuvaus oikeutta tarinan takana olevalla todelliselle naiselle.

Nainenkin on vähän sankari, mutta hänestä leivotaan myös tarinan uhri. Hän ei aivan jaksaisi enää ottaa seuraavaa askelta, fyysiset ja psyykkiset voimat ovat aina vähällä loppua. Vaikka kyllä hän sitten vielä jaksaakin, perheensä takia. Hänet kuvataan useimmissa kuvissa vanhanaikaiseen sarjistyyliin alistunut ilme kasvoillaan, hädissään kaiken käsittämättömän hulluuden edessä.

Kyynelillä herutetaan lähikuvassa, katse painuu alas tai vaihtoehtoisesti ylös miehiin, kysyvästi. Nainen painuu kellariin lasten kanssa, pyytää ettei mies aina lähtisi ulos, mutta lähdettävä on. Nainen saa uutiset maailmasta kellariin. Tukka on kuitenkin hyvin.

Samoissa olosuhteissa toinen kuvataan päättäväiseksi, ihmiseksi joka vaatii oikeutta ja saada tilanteen edes osaltaan haltuun omien toimiensa kautta. Hän ei voisi elää itsensä kanssa, ellei toimisi aktiivisesti. Toinen kuvataan hämmentyneenä – ”eikö tämä koskaan lopu, tehkää jo jotain että se loppuisi.”

faksi sarajevosta joe kubert 7faksi sarajevosta joe kubert 1

Roolit ja perusilmeet eivät juuri vaihdu keskenään tarinankerronnan aikana. Naisen sodan aikana selviämisen eteen tekemää jokapäiväistä työtä ei paljoa näytetä, kekseliäiden kakkuaineisten käyttöä lukuunottamatta. Muiden naisten tekemää työtä ei juurikaan näytetä – vaikkakin yksi virkanainen kyllä pitää itsepintaisesti säännöistä kiinni, ilmeisesti huvikseen. Neuvokkuutta ja vahvuutta ei korosteta.

Molempia motivoi omien lasten suojeleminen, mutta äiti on useimmiten lasten fyysinen tukikohta. Kun isä tulee paikalle ulkoa, hän edustaa maailman tuulia. Äiti ja jälkikasvu sulautuvat yhdeksi olennoksi, jota konfliktitilanteissa (ja turhan usein muutenkin) kutsutaan yhteisnimellä ”naiset ja lapset”. Vähän väliä muistutetaan (aivan syystäkin!) kuinka tämä olento on tämän sodan todellinen uhri. Koskapa kaikki serbit ovat eläimiä eli hirviöitä. He iskevät oletettavasti absoluuttisen puolustuskyvyttömään ”naiset ja lapset” -olentoon kostaakseen toisille miehille miehisen vihan ja kunnian kierteessä. Joskin luulisi aseistamattomien siviilimiesten olevan aika lailla yhtäläisesti puolustuskyvyttömiä sodan melskeissä.

faksi-sarajevosta-joe-kubert-9

Ilmeisesti sukupuoli antaa kuitenkin taikavoimia, jos nyt ei tee luodinkestäväksi. Sillä oletetaan että toisiksi urhein on isän lempilapsi, pikkuinen poika. Yhdessä vaiheessa häntä kehotetaankin ”pitämään huolta äidistä ja siskostaan”, vaikka äiti on aikuinen henkilö ja siskokin poikaa muutaman vuoden vanhempi. Mandaatti on tietenkin symbolinen: pojan pikkuharteille sovitellaan jo nyt mieheltä automaattisesti periytyvää sankarinviittaa.

faksi sarajevosta joe kubert 6

faksi sarajevosta joe kubert 8Perheen tytär on söpö ja hänellä ei ole juurikaan omia vuorosanoja. Emme opi tuntemaan häntä, hänet kuvataan melko ilmeettömänä alaspäin kääntyviä (surkeus) silmäkulmia lukuunottamatta. Isän toimintaa motivoi edelleen suojella omaa tytärtään serbien raiskaajilta. Nätteys lisää tätäkin vaaraa. Tyttö on uhri ennenkuin mitään on edes tapahtunut.

Yhdysvaltalainen sankarisarjakuvien piirtäjä, vanha setä, kertoo sarajevolaisen perheen tarinan omien, urallaan oppimiensa konventioiden mukaan. Hänen työnään on ollut keksaista miehisiä jännitysnäytelmiä, eikä hän oikein näe omia maneereitaan. Piirtäjä palkitaan useaan otteeseen ”dokumentaarisesta” sarjakuvastaan. Faksit ja oikeiden ihmisten valokuvat todistelevat aitoutta.

Piiritettyjen tarina ansaitsee tulla kerrotuksi, siitä ei ole epäilystäkään. Taiteellisia vapauksia saa ja pitää ottaa. Saa myös piirtää supersankarisarjakuvaa, vapaassa maailmassa. Silti ei ole aivan yhdentekevää, miten asiat kerrotaan jälkipolville, koska historiaa kirjoitetaan näinkin. Ensin sitä joutuu sotaan ja sitten vielä sovinistiseen sarjakuvaan.

Mikä on tämäntyyppisen tarinankerronnan suhde todellisiin, maailmassa toimiviin ja tunteviin henkilöihin, joiden elämää se ikuistaa? Epäilemättä faksailijamies on todellisuudessakin ollut neuvokas hahmo, mutta tunnistaako hänkään itseään puhkuvasta machoilijasta? Onko se tarkoitus? Muista henkilöistä meillä onkin sitten vain toisen — ja kolmannen — käden tietoa.

Piirtämiskäsi ja sairaskertomus

30.03.2015 - 20:15

Tästä valitusvirrestä piti tulla sarjakuva, mutta tekstiä tulikin sen verran paljon että mennään tällä kertaa teksti- ja kuvitusformaatilla. Eli seuraa vähän erikoinen sairaskertomus. Minulla on oikeassa kädessä hemangiooma eli verisuonikasvain ranteen sisällä:

kasi1

Se on kipeä, varsinkin jos siihen osuu jokin isku. Se on ollut siinä vuosikaudet, ehkä aina. En vain vuosiin tiennyt mikä se on. Kerran englantilainen sairaanhoitajakaveri ilmoitti oudon patin olevan vain lihasta, joten uskoin häntä.

Jossain vaiheessa, aikuisena sarjakuvapiirtäjänä, luulin että ranteessa on jännetuppitulehdus kun se oli kipeänä. Käytin jonkin aikaa turhaan lastaa ja välttelin piirtelyä.

Kun kasvain sitten löytyi, sitä alettiin kuvata magneettikuvauksella ja sitten hoitaa erikoisella tavalla: ranteen sisälle ruiskutetaan jotain myrkkyvaahtoa, jonka pitäisi pienentää kasvainta:

kasi2 Sitten pidän painetuubia käden ympärillä, enkä saa käyttää kättä:

kasi3

Kasvain on pienentynytkin jonkin verran, mutta ranne on edelleen usein kipeä ja kipua säteilee myös kämmeneen ja sormiin. Myös käteen kämmenen puolelta kohdistuva paine (esim. penkkipunnerruksissa) tuntuu osuvan johonkin hermoon. Kipuvoide auttaa jonkin verran.

kasi4
Eräänä päivänä huomasin, että käsi ei taivu normaalisti:

kasi5

Paljastui, että hoidot olivat aiheuttaneet ranteen sisäistä arpeutumista, joiden seurauksena lihaksia on surkastunut pieneltä alueelta ja etusormeen johtava jänne on jäänyt jumiin:

kasi6

kasi7Käsi on siis pysyvästi vammautunut niin että se ei taivu normaalisti eteenpäin vaan etusormi jää sojottamaan pystyyn kun muita sormia painaa alas —–>

Tämä ei sinänsä estä useimpien asioiden tekemistä ja esim. piirtämistä, mutta toivon ettei tilanne pahene. Olen taas menossa uusiin hoitoihin ensi viikolla.

Joka kerta kun olen käynyt lääkärissä, siellä on ollut eri lääkäri, vaahtohoitoja tekevää tyyppiä lukuunottamatta. Välillä tuntuu, että kukaan yksi henkilö ei varsinaisesti ole perillä tilanteestani siellä.

Jossain vaiheessa sain kuntoutukseksi käden venyttämistä kotona, mutta en huomannut sen vaikuttavan. Kerroin yhdelle lääkärille tämän ja hän kirjoitti tietoihin: ”potilas on kokenut että on saanut apua venytyksestä.” Hän ei siis kuunnellut, mitä sanoin.

Toinen lääkäri sanoi: ”ei sille nyt oikein voi tehdä muuta kuin ehkä katkaista se jänne”. En usko, että etusormi toimisi senkään vertaa jos siitä katkaistaisiin jänne. Se ei oikein kuulosta hyvältä.

Nyt käsi on aina vähän kipeä ja pysyvästi jäänyt vajaaseen liikerataan. Toivon että jatkotutkimukset ja -hoidot muuttavat asiaa parempaan eikä vielä huonompaan suuntaan, koska tarvitsen oikeaa kättä aika lailla jokaiseen asiaan mitä haluan tehdä, mm. piirtää ja kirjoittaa, tehdä töitä.

Koitan tehdä asioita myös vasemmalla kädellä sekä venytellä oikeaa. Käytän enemmän muita sormia kuin etusormea ja käytän kipugeeliä särkyihin.

Terveysasioista yleisemmin, luin joistain että Nepalissa (muistaakseni!) ihmisillä on tapana muistaa ja korostaa sitä, mikä omassa ruumiissa vielä toimii hyvin. Eikä niinkään vain sitä mikä ei toimi. Sellainen kiitollisuus kuulostaa tietenkin oikein hyvältä ajatusmallilta.

Piirretty näillä satunnaisesti arvotuilla välineillä (paitsi tuolla tussiterällä, koska en saanut siitä oikein hyvää jälkeä aikaan):

randompens2

Tampere Kuplii – piirtäjiä ja naamoja

29.03.2015 - 11:44

tampere-kuplii1-72

tampere-kuplii2-web

tampere-kuplii3-web

tampere-kuplii4-web

Harri Filppa, Jyrki Vainio, Emmi Nieminen, Reima Mäkinen, Timo Kokkila, Kalervo Pulkkinen, Vesa Ilmaranta, Kivi Larmola, Jouko Nuora, Anssi Rauhala, Aapo Kukko, Jope Pitkänen

Harri Filppa, Jyrki Vainio, Emmi Nieminen, Reima Mäkinen, Timo Kokkila, Kalervo Pulkkinen, Vesa Ilmaranta, Kivi Larmola, Jouko Nuora, Anssi Rauhala, Aapo Kukko, Jope Pitkänen

Luonnostelija

16.03.2015 - 20:31

Pari Suomen luonnonsuojeluliiton Luonnonsuojelija-lehdessä julkaistua sarjista. Lehteä voi lukea täältä, ja liittyä luonnonsuojeluliittoon.

luonnostelija-sutinen-charlie

joulu-sutinen_web