Sketchbook drawings from my trip to Sri Lanka.
Lue lisää / read moreLuonnoskirjakuvituksia Sri Lankalta
matka
Reportaasi norjalaiselta Raptus-sarjakuvafestivaalilta
Norjalainen Empirix-verkkolehti tilasi minulta sarjakuvareportaasin Raptus-festivaalilta Bergenistä, jossa olin vieraana.
The Norwegian Empirix online comics culture magazine ordered a graphic reportage of the Raptus comics festival in Bergen.
Sen voi lukea täältä / read it here.
Tatar language in Russia – comics reportage from Kazan
Last year I was in a short international comics residence in Kazan, Tatarstan (Central Russia by the Volga). We made reportages of local subjects of interest. I don’t know why it still hasn’t been published as planned, but I got the permission to publish it here.
When I was in the Republic of Tatarstan in June 2017, Tatar was taught in schools as an obligatory second language. New Russian language laws in August 2017 put an end to this and Putin came to make a speech about how Russians shouldn’t have to study other languages. It’s connected to Russian nationalism and strong central rule.
Personally I support the teaching of official minority languages to everyone (such as Swedish in Finland’s schools), what could be the harm? Languages are key to history, culture and understanding. Minority languages are largely threatened in Russia, even Tatar which is the largest minority.
Lue lisää / read moreTatar language in Russia – comics reportage from Kazan
Introvertti matkustaa
Introverttijutuista suosittelen esim. Gabrielle Bellin sarjakuvia. Hän on kuvannut hauskasti esim. millaista on kun vieraat tulevat halaamaan tai miksi uimarannalla olo ei ole kivaa. (Tykkään kyllä yli kaiken uida luonnonvesissä, mieluummin mahdollisimman kauas, tosin sellaista ei suositella hukkumisvaaran vuoksi.)
Luin Antti Hurskaisen mainion esseen ”Matka on voimakkaiden kiertopalkinto” kirjasta Tapan sut. Hän kirjoittaa siitä kuinka matkaajat ovat leventeleviä travellereita ja ekstrovertteja, joiden mielestä matkustamattomat ”homehtuvat”. Itse yritän jotenkin ottaa asian haasteena ja mennä epämukavuusalueelle.
Hymyilytti kun kirjani arviossa Kvaakissa kirjoitettiin että minulla on ”hämmentävä taito ystävystyä ja päästä todella liki paikallisia”. Ehkä se näyttää kirjassa siltä. 🙂 Kiinnostavien henkilöiden tapaaminen kiinnostaa toki myös.
Olen reissannut kohtuupaljon, aluksi 17-, 18- ja 19-vuotiaina interraililla ja myöhemmin muualla, liftannut, sohvasurffannut jne. Ehkä pitäisi nykyäänkin seikkailla, viime aikoina olen enemmänkin kaupunkilomaillut tai työmatkaillut. Pitäisi tehdä itselle jonkinlainen haaste, muuten mukavuusalue kutsuu liian helposti! Nykyään ei niin helposti nuku missä sattuu jne. Ainakin tarvitsee korvatulpat melulta ja silmämaskin valolta.
Makedonia, Skopje, Šutka, Kreikka, mellakka
Vielä sekalainen matkapäivitys loppureissusta. Makedonian pääkaupungin Skopjen reunamilla kävin Šuto Orizanissa eli Šutkassa, Euroopan suurimmassa romaniyhteisössä. Monet asukkaista ovat hyvin köyhiä ja asuvat slumminkaltaisissa olosuhteissa, mutta on myös suuria, koristeellisia taloja, kaikkea siltä väliltä ja paljon kekseliäitä ratkaisuja. En viitsinyt ottaa paljon kuvia.
Vaununpyörä, romanisymboli.
Näin voi jotenkuten kuvata neontussin väriä valokuvalla… todellisuudessa se todella hohtaa.
Nämä ovat minusta kiinnostavia – aivan uutta tietoa.
Heppakärry Skopjessa.
Toinen juttu Makedoniasta: niiden pääkaupunki on aivan viime vuosina suurella rahalla kunnostettu kuvastamaan jonkinlaista suuruudenhullua historiankäsitystä. Joka paikassa (joka! paikassa!) on tällaisia muskelinpullistelupatsaita, jotka esittävät erilaisia historian miessankareita. Täysin mautonta meininkiä kansallismielisen valtapuolueen taholta. Että otti päähän!
Mutta oli siellä kauniitakin paikkoja.
Jonkinlainen pullistelusankari tässäkin: paikallisen Sarjakuvakeskuksen (!) teettämä seinämaalaus. Kävin tutustumassa keskukseen. Realistinen sarjistyyli on siellä suosittua.
Lopuksi kävin vielä Ateenassa. Siellä näin mielenosoituksia ja mellakoita. Molotovin cocktailit vaan lentelivät. Huhhuh. Sain myös sivullisena henkilönä kyynelkaasua silmään, siis jo toisen kerran tällä reissulla.
Joulukuun 6. päivän päämielenosoitus liittyi tapaukseen, jossa poliisi oli ampunut 15-vuotiaan pojan seitsemän vuotta sitten. Tämä poliisi tuomittiin, mutta poliisin ja mielenosoittajien välit ovat aina räjähdysalttiit ja Kreikan poliittinen historia käytänteineen on hyvin äärimmäistä.
Sivumennen sanoen Kreikka on ainoa paikka, jossa olen itsekin saanut kerran poliisin pampusta: osallistuin vuosia sitten johonkin aivan rauhalliseen pidätettyjen henkilöiden tukimielenosoitukseen, kun poliisi alkoi pamputtaa.
Samaan aikaan luin uutisia poliisin paineilma-aseella ammuskeluista Helsingissä. Haluaako siis Suomen poliisi kunnostautua voimankäyttäjnä? Merkillepantavaa on, että ilmeisesti Helsingissä pistettiin itsenäisyyspäivänä putkaan 10 (!) kertaa enemmän mielenosoittajia kuin Ateenassa. Siis Ateenassa 13, Helsingissä 130.