Q: What if you change your mind? You can never tell!?!
A: I don’t see this happening. As for me, I think of myself as essentially the same person I was ten years ago (early twenties) and presumably will be the same in ten years (early forties).
By the way, this innocent sounding argument is actually actually a real pain. And it has also lead to Finland having a high age limit for sterilisation, so it’s also harmful.
Oo, hienoa lukea, että joku muukin ajattelee näin ja jollekin muullekin tyrkytetään näitä typeriä stereotypioita, että ”kyllä sinä haluat sen lapsen ennemmin tai myöhemmin.” Tuo on minusta todella loukkaavaa, minusta vastaaja (=henkilö joka ei halua lasta) asetetaan lapsen asemaan. ”Et sinä kyllä tiedä elämästä yhtään mitään taikka sitä, mitä sinä haluat. Anna kun minä, sinua fiksumpi ihminen kerron, mitä sinä haluat.”
Olen itse vasta 24-vuotias, mutta olen aina tiennyt, etten halua omaa lasta. Jossain vaiheessa ”halusin” lapsen, koska se oli normaalia ja kaikki odottivat sitä. Kuitenkin mietin koko ajan, miksi minulla on sellainen tunne, että valehtelen ihmisille. Kun sanoin: ”Haluan lapsen”, tuli minulle heti olo, että nyt tässä en puhu minä, vaan joku muu minun suullani.
Nykyään olen sitten alkanut etsiä edes kompromisseja ihmisten ”kyllä sinä haluat”-väitöksiin sanomalla, että sitten mietin adoptiota.
”Olen aina halunnut mieluien adoptiolapsen, koska minusta maailmassa on jo nyt tarpeeksi lapsia ja vielä enemmän sellaisia, joilla ei ole vanhempia tai rakastavaa perhettä. En halua olla niin itsekeskeinen, että toisin tällaiseen maailmaan yhden lapsen lisää, vaan haluan silloin auttaa omalta osaltani niitä lapsia, jotka haluavat kokea perhe-elämän, haluavat saada rakastavan vanhemman ja haluavat adoptioon. Silloin lähden kokemaan tuota prosessihelvettiä läpi, ihan samanlaistahan sekin on kuin raskausaika. Odottamista, epävarmuutta, iloa, surua, itkua, huutoa, onnistumista, epäonnistumista ja rahan palamista.”
Tällä olen saanut joitakin hiljaiseksi, mutta en kaikkia. Koska kuulemma biologinen kello tikittää ja minä HALUAN sen oman BIOLOGISEN lapsen. Aha. No, kaiketi minä haluan myös monia muita biologian mukaisia asioita, joita ihminen (tai apina) on joskus halunnut. En vain itse tiedosta niitä.
Ja tuohon vanhuusasiaan myös olen usein vastannut, että olen sitten ongelma veljeni lapselle tai mieheni lapselle, joista jommalle kummalle sitten menen vaivoikseni. Tai ehkä eristäydyn jollekin saarelle?
Oho, tulipas romaani! Anteeksi, aihe vain on itselle hyvin tunteita herättävä, ja yleensä vielä näitä kiihkeämpiä negatiivisia tunteita. Murh.
samaistun kaikkiin kohtiin. ”turha lenkki elämän ketjussa” – mahtava ilmaus, tätä alan käyttää! kivaa ku on näin kiihkottomasti kerrottu, herättää varmaa enemmän ymmärrystä ku aggressioita niissäki jotka on eri kannalla.
Itselläni on myös samanlaisia fiiliksiä, harmi kun en usein osaa niitä fiksusti argumentoida ’väittäjille’… Jää suunnilleen tasolle: ”Kyllä sinäkin vielä joskus haluat!!” ”No aha, en usko.” ”Noin minäkin ajattelin sinun ikäisenä!!” ”Aha.”
Tuo ikäraja sterilisaatioon on kyllä tosi harmi homma. Itsekin pääsen siihen vasta 6 vuoden päästä ja siihen asti pitäisi tyytyä hormonaalisiin ehkäisyihin tai räpeltää epämiellyttävän kumin kanssa vakituisessa parisuhteessa. Aika köyhät vaihtoehdot sanon minä! Miten voikin olla, ettei tänä päivänä ole mitään muita vaihtoehtoja kehitelty?
Vaikka itse edustan tulevaisuuden suunnitelmissani toista näkökulmaa, niin minusta on silti hienoa päästä lukemaan näitä juttuja. Juurikin siksi, että en halua kyseenalaistaa ihmisten valintoja, ja ymmärrän vallan mainiosti, että kaikki eivät halua omaa lasta – eikä se ole merkki lapsivihasta tai puusilmäisestä ajattelusta tai ties mistä. Mutta olen pohjimmiltani utelias kuulemaan ajatuksista päätöksen takana, koska ne poikkeavat niin selvästi omista ajatuksistani, ja haluan ymmärtää erilaisia ajatuksia. Mutta en ikimaailmassa varmaan voisi kysyä keneltäkään ihan suoraan asiasta, kun pelkäisin, että kysymykseni tulkitaan väärin vapaaehtoisen lapsettomuuden vastustamiseksi. Niin että kiitos, kun teit tämän sarjakuvan. Kun itse nimenomaan pyrkii siihen, ettei arvostele toisten päätöksiä tässä asiassa (jokainen varmasti tietää itse parhaiten lapsihaluistaan), niin on hämmentävää huomata, että kanssaihmisistä löytyy noin yksiuloitteisesti ajattelevia muumimammoja ja biologisen kellon virittäjiä…
Tuon on kyllä yksi ärsyttävimmistä asioista ikinä. Oletetaan, että kaikki haluaa saada lapsia (jos ei nyt niin sitten myöhemmin ”kyllä sse mieli vielä muuttuu”). Mulla on kolme tätiä ja yksi eno joilla ei ole lapsia eikä kukaan heistä ole koskaan sanonut, että katuisivat sitä, että ovat jättäneet lapset hankkimatta tai että heidän elämästään puuttuisi jotain.
Yritin kirjoittaa tähän jotain hienoa ja syvällistä, mutta epäonnistuin, joten totean vain: aivan mahtava postaus ja samaistuin täysin!