Teen pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-lukuhaastetta, jossa luetaan 50 tiettyihin kriteereihin jollain tavalla osuvaa kirjaa. Luen jatkuvasti paljon kaikenlaista ja tämä haaste sai menemään myös yllättäviin suuntiin, mikä on varmasti tarkoitus.
Kirjoitin joitain vaikutelmia, tunnelmia tai arvioita joka kirjasta. Pahoittelen että välillä huomiot ovat jääneet hyvin lyhyiksi (vaikka kirja olisi oikein hyväkin).
1. Kirjassa muutetaan / Tommi Liimatta: Autarktis
2. Kotimainen runokirja / Lasse Hauerwaas: Jats
3. Kirja aloittaa sarjan / Stephane Oiry & Lewis Trondheim: Maggy Garrison 1 – Hymyile vähän, Maggy
4. Kirjan nimessä on jokin paikka / Kai Donner: Siperian samojedien keskuudessa vuosina 1911–13 ja 1914
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit / Noora Vallinkoski: Perno Mega City
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa / Yuval Noah Harari: Sapiens – A Brief History of Mankind
7. Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan / Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin
8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja / Zane Zlemeša: Fenix
9. Kirjan kansi on yksivärinen / Rupi Kaur: Milk and Honey
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja / Frank Miller & Dave Gibbons: Antakaa minulle vapaus – Amerikkalainen unelma
11. Kirjassa käy hyvin / Jyrki Nissinen: Konkurssi taivaassa …se erilainen rakkaustarina
12. Sarjakuvaromaani / Miha Rinne: D’Moleyk – Myyrien aika
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa / Märtä Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan / Jaana Seppänen: Carmenin silmät – Esseitä
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja / Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia
16. Kirjassa luetaan kirjaa / Saara Turunen: Sivuhenkilö
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa / Johanna Vehkoo & Emmi Nieminen: Vihan ja inhon internet
1. Kirjassa muutetaan / Tommi Liimatta: Autarktis
Kirjassa muutetaan Ruotsiin ja välillä myös Etelä-Suomeen, töiden perässä tietenkin. Auttaa itseäni ymmärtämään Pohjois-Suomea ja myös joitain henkisiä painolasteja. Kuvaa myös työväenluokkaa.
Hieno kirja, myös hauska. Vietin muutenkin kesän lukien Liimatan kirjoja, tykkään niiden äkkivääryydestä ja yksityiskohtien sanoittamisesta. Jostain syystä olin luullut ennen aloittamista että on tämä on scifiä. Nimestä kai.
2. Kotimainen runokirja / Lasse Hauerwaas: Jats
Nokkela, kysyvä, yllättävä, urbaani. Hyvä, toivottavasti saadaan Lasselta pian uusia runoja. Tykkään tällaisista missä on konkreettisia asioita ja esineitä:
löytääkö aurauskepin nokkaan nostettu rukkanen koskaan kotiin
vai muuttaako se tervehtimään ohikulkijoita
jonnekin muualle?
ovatko rukkaset yksiavioisia?
etsivätkö ne uuden kumppanin
jos toinen katoaa
tai jää autonrenkaan alle loskaisella tiellä?
3. Kirja aloittaa sarjan / Stephane Oiry & Lewis Trondheim: Maggy Garrison 1 – Hymyile vähän, Maggy
Hyvä dekkarisarjis, ja mukana myös ihana Brighton, nuoren aikuisuuteni kotikaupunki. Oikein kelpoa dekkarimenoa ja myös jonkinlaista brittiläistä vähäeleisyttä. Mutta miksi kaikissa kirjan arvioissa niin korostetaan että Maggy on ”ylipainoinen”? No, kai koska minkäänlainen tavallisuus on niin poikkeuksellista.
Hienoa että uutta käännössarjakuvaa julkaistaan.
4. Kirjan nimessä on jokin paikka / Kai Donner: Siperian samojedien keskuudessa vuosina 1911–13 ja 1914
Tykkään lukea matkakertomuksia, ja noihin aikoihin oli vielä tutkimusmatkoja. Todella hurja matkakuvaus alkuperäisasukkaiden matkaan, -50 asteen pakkasiin ja aikaan jolloin Venäjällä oli vielä paljon enemmän vähemmistöjä ja vähemmän kansallista monokulttuuria. Etnisten vähemmistöjen osuushan väheni paljon neuvostoaikoina. Kirjassa asutaan ja liikutaan alkuperäisväestön matkassa kovin karuissa olosuhteissa.
Kielitieteily tietenkin kiinnostaa, Donner tuntuu oppivan paikallisia kieliä nopeasti. Jörn Donnerin isä ja tuleva äärioikeistoaktivisti on kielitieteilija ja antropologi, joka näkee muut uskonnot relativistisesti mutta omansa tietenkin totuutena.
Eurooppakeskeistä, vähän myös ylimielistä? Varmasti, mutta myös aidosti uteliasta ja itsensä likoon pistävää. Oma jalkakin meinaa reissussa jäätyä kuolioon. Suhtautuminen naisiin heijastelee tässä kyllä aikansa, Donner matkailee miesten maailmassa.
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit / Noora Vallinkoski: Perno Mega City
Huh huh! Olipa hyvä kirja. Tämä alkaa 80-luvulta ja jatkuu 90-luvulle, kirjailija on minua pari vuotta vanhempi. Vallinkosken romaani turkulaisen työläislähiön köyhyydestä on todella hauska, karu ja siinä on myös paljon tuttua ja tunnistettavaa. Näköalattomuus, varattomuuden nuhjuinen estetiikka, myös turvattomuus ja päihteet. Estetiikkaan ja esineisiin asia ei tietenkään kilpisty, mutta Vallinkoski kuvaa näitäkin herkullisesti.
Kaikki oli myrkynvihreää. Myrkynvihreä lankapuhelin. Myrkynvihreä pakastin. Myrkynvihreät vatkauskulhot. Se, mikä ei vielä ollut myrkynvihreää, maalattaisiin kohta myrkynvihreäksi, koska häkkikellarissa oli puoli purkkia maalia jäljellä. Keittiössä oli moneen kertaan maalatut pinnatuolit ja makuuhuoneissa lastulevykaapit. Oli rihkamakelloja, räsymattoja ja rukoustauluja. Parittomia kahvikuppeja. Koko astiakaapin sisältö oli niin säännönmukaisen paritonta, että se oli melkein tahallista. Ainoa poikkeus olivat nytkin esille otetut erikoiskahvikupit.
Haluaisin itsekin kirjoittaa (ja piirtää) enemmän luokasta ja köyhyydestä. Tuntuu, että näihin asioihin liittyviä banaliteetteja on keskiluokan joskus vaikea kuvitella ja uskoa niiden olevan olemassa. Olen myös niin kiinnostunut luokasta että menin aikoinaan opiskelemaan sosiologiaa juuri Englantiin.
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa / Yuval Noah Harari: Sapiens – A Brief History of Mankind
Kuuntelin äänikirjana, kuuntelen kirjoja aika usein. Huisi makrohistoria meistä apinoista. Kova väite on se, että maatalouteen siirtyminen huononsi elämänlaatua ja vehnä domestikoi ihmisen (eikä välttämättä toisin päin).
Populaariin makrohistorioitsemiseen kuulunee välillä mutkien suoriksi vetäminen, mutta Harari ei yksinkertaista kuitenkaan mielestäni liikaa. Olen kyllä nauttinut kovasti kaikista Hararin kirjoista.
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan / Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin
Sijoittuu osittain kuvitteelliseen tulevaisuuden fasisti-Ruotsiin, jossa ”valtion vihollisia” suljetaan uudelleenkoulutusleiriin lähiöön. Hyvä ja kauniisti kirjoitettu kirja, saa miettimään mihin Eurooppa on menossa äärioikeiston kanssa, mahdollisesti nopeastikin.
Kirjassa on uskonnonvastainen sarjakuvapiirtäjä, joka on terroristi-iskun kohteena mutta myös aika ikävä tyyppi. Kirjailija itse on uskonnollinen. Vähän ristiriitaiset fiilikset itselleni, kun olen sellainen uskonnonvastainen sarjakuvapiirtäjä. Tiedän että moni pitää tässä juuri uskonnollisten tunteiden kuvausta kauniina, mutta itselleni sellainen on epämukavuusalueella. Lähiönuorten elämä hybridikulttuureissa sen sijaan kiinnosti.
Miete: uudelleenkoulutusleirille suljetuille opetetaan tässä väkisin liberaaleja ruotsalaisia arvoja ja sukupuolten tasa-arvoa, mutta eiväthän fasistit sellaisia asioita opettaisi.
8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja / Zane Zlemeša: Fenix
Latvialainen taidesarjakuva. No, en tajunnut juonesta paljoakaan, mutta kuvat ovat todella upean näköisiä! Kuš! julkaisee aina timanttista kamaa.
9. Kirjan kansi on yksivärinen / Rupi Kaur: Milk and Honey
Vaikea: harvoinpa kansi on kokonaan yksivärinen, ei edes Maon Punaisessa kirjassa. Tämä Rupi Kaur on tyylikäs ja hyvin itsensä markkinoille tuonut nuori feministinen runoilija. Monesti herättelevä, välillä myös vähän simplistinen ja osoitteleva. Mutta ehkä selkeys on kuitenkin hyvästä?
Sattumalta tämä on jo tämän listan toinen runokirja, jossa alkukirjaimet kirjoitetaan pienellä.
what’s the greatest lesson a woman should learn?
that since day one, she’s already had everything
she needs within herself. it’s the world that
convinced her she did not.
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja / Frank Miller & Dave Gibbons: Antakaa minulle vapaus – Amerikkalainen unelma
Puolison suositus omasta kirjahyllystään, Amerikka-dystopia 90-luvun alusta. Kauhea populistinen presidentti, rodullisesti segregoituja kaupunkeja, ympäristökatastrofeja, asioiden ratkomista hyökkäyssodilla, tietotekniikan häiritsevää vaikutusta, robotteja… kuulostaako tutulta? Elementtejä on oikeastaan todella paljon, sekä kliseisiä että yllättäviä.
Kokonaisuutena aika joka puolelle kurottava ja happoinen tieteisseikkailu. En oikeastaan tiedä mitä sanoa. Toimintakohtauksia on paljon, niitä en ole oikein koskaan osannut lukea / katsella. Ihan mielellään tätä kai lukee. Loppu on karmiva.
11. Kirjassa käy hyvin / Jyrki Nissinen: Konkurssi taivaassa …se erilainen rakkaustarina
Miksi on niin vaikeaa löytää mitään kirjaa juuri tähän kohtaan? Yllättäen tähän kohtaan sopi Jyrki Nissinen! Upea, rosoinen, väkivaltainen, hassu scifi-punk-tarina. Pakko on rakastaa Jyrkin mielikuvitusta ja estetiikkaa.
Samalla kun luin, tehtiin isoa juttua Jyrkistä Sarjainfoon. Pientä miinusta: vähän tylsä kansi ei ihan vastaa sisällön herkullisesti pursuilevaa visuaalisuutta.
12. Sarjakuvaromaani / Miha Rinne: D’Moleyk – Myyrien aika
Jännää, painostavaa tunnelmaa. Tykkään kun kuvitetaan Helsinkiä ja vielä post-apokalyptistä Helsinkiä. Herättää kivasti kysymyksiä. Lonkero-scifi-kirjallisuusgenrejä tunnen itse valitettavan huonosti, jos siihen viitataan.
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa / Märtä Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina
Muitakin henkilöitä vilahtaa, kahteen keskitytään, Märta ja Henrik Tikkaseen. Terävä ja pureva avautuminen avioliitosta, valtasuhteista, alkoholismista, miehen kaksinaismoralismista… klassikko.
Ja huh huh. Päällimmäinen ajatus: kuka haluaa olla noin kauhean miehen kanssa? Miksei se jätä sitä? Mutta eihän se jättänyt. Ei saa ainakaan arvostamaan suurmies Henrik Tikkasta, joka työskenteli ja sekoili puolisonsa ja perheensä kustannuksella.
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan / Jaana Seppänen: Carmenin silmät – Esseitä
Pyrin usein lukemaan naisten kirjoittamat esseekokoelmat, kun tulee vastaan. Tämä oli loistava. Seppänen kirjoittaa viisaasti yhteiskunnallisista aiheista ja kääntäjänä muun muassa kielestä ja kieliopista sekä Belgiasta, jossa haluaisin käydä. Vain lopun ortodoksisen uskonnon fiilistely tuntui itsestäni vähän oudolta, epämukavuusalueella.
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja / Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia
Mainio amerikkalainen novellikokoelma, tarkkanäköinen, absurdi, elämänmakuinen. Nais- ja työläisnäkökulmaa, erikoisen elämän eläneen silmin ja kansainvälisesti. Näköaloja eri yhteiskuntaluokkiin Berlinin oman liikkuvan elämän pohjalta. Myös repivää (ja valitettavasti omakohtaista) alkoholismin kuvailua. Kiehtova henkilö.
16. Kirjassa luetaan kirjaa / Saara Turunen: Sivuhenkilö
Kirjassa luetaan Rikosta ja rangaistusta ja päivitellään kirjallisuuskaanonin miehisyyttä. Kaupunkilaisnaiskuvauksessaan samastuttava. Päähenkilö kirjoittaa ulkopuolisuudestaan lapsettomana sinkkuna, kirjan kirjoittaneena ja ilmeisesti epäreilua kritiikkiä saaneena. Mutta haluaako päähenkilö sitten kuulua vai ei? Ja miksi vanhapiikamyytti on niin keskeisessä osassa, miksi vanhempia henkilöitä kuvataan toistuvasti sanalla ”kuivunut”? Tietysti kriittisesti, mutta onko tämä katsomistapa sitten sisäistetty.
Feministisenä manifestina toimii hienosti, kun pääsee sellaisille raiteille. Parhaimmillaan myös kaksinaismoralismia ja epäreiluja tilanteita kärjistäessään. Tarjoaa myös vaihtoehtoisen kirjallisuuskaanonin, listan naisten tekemästä kirjallisuudesta.
Kansi on kaunis, muttei minusta ihan vastaa sisältöä, jossa puhutaan pikemmin (ankean sinkkukämpän) huonekasveista kuin kukista. Huonekasveista on puhuttu usein tämän yhteydssä, niistä olisin toivonut voivani lukea vielä enemmän, sillä olen hurahtanut huonekasveihin.
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa / Johanna Vehkoo ja Emmi Nieminen: Vihan ja inhon internet
Upea tietosarjakuva netin naisvihasta. Kaikille pakolliseksi joka paikkaan, kiitos. Sopii visuaalisesti rohkean isoon kokoonsa. Sisältää tositarinoita nettivihasta ja myös konkreettisia toimintaohjeita sen varalle. Johanna ja Emmi ovat loistavia. Tuntuu myös kauhealta, että niin faktoja painottavien ja asiallisten henkilöiden kimppuun hyökätään. Faktat kun eivät miellytä.
Pientä kritiikkiä: vasemmalle taipuva fontti on vähän hassu (ja käsintekstaus näyttäisi kivemmalta) ja usein tekstiä on liikaa kuvaan nähden. Joskus myös puhekuplat ovat väärässä järjestyksessä. Tämä kaikki on toki pientä.
