Introverttijutuista suosittelen esim. Gabrielle Bellin sarjakuvia. Hän on kuvannut hauskasti esim. millaista on kun vieraat tulevat halaamaan tai miksi uimarannalla olo ei ole kivaa. (Tykkään kyllä yli kaiken uida luonnonvesissä, mieluummin mahdollisimman kauas, tosin sellaista ei suositella hukkumisvaaran vuoksi.)
Luin Antti Hurskaisen mainion esseen ”Matka on voimakkaiden kiertopalkinto” kirjasta Tapan sut. Hän kirjoittaa siitä kuinka matkaajat ovat leventeleviä travellereita ja ekstrovertteja, joiden mielestä matkustamattomat ”homehtuvat”. Itse yritän jotenkin ottaa asian haasteena ja mennä epämukavuusalueelle.
Hymyilytti kun kirjani arviossa Kvaakissa kirjoitettiin että minulla on ”hämmentävä taito ystävystyä ja päästä todella liki paikallisia”. Ehkä se näyttää kirjassa siltä. 🙂 Kiinnostavien henkilöiden tapaaminen kiinnostaa toki myös.
Olen reissannut kohtuupaljon, aluksi 17-, 18- ja 19-vuotiaina interraililla ja myöhemmin muualla, liftannut, sohvasurffannut jne. Ehkä pitäisi nykyäänkin seikkailla, viime aikoina olen enemmänkin kaupunkilomaillut tai työmatkaillut. Pitäisi tehdä itselle jonkinlainen haaste, muuten mukavuusalue kutsuu liian helposti! Nykyään ei niin helposti nuku missä sattuu jne. Ainakin tarvitsee korvatulpat melulta ja silmämaskin valolta.