Archive for the ‘teksti’ Category

Sarjakuvalla vaikuttaminen: linkkilista luentoon

perjantai, helmikuu 3rd, 2017

Tämä on pieni linkkilista Vantaalla 4.2.2017 pidettyyn nuorten luentoon sarjakuvalla vaikuttamisesta.

 

Yksinkertainen piirros toimii usein hyvin, varsinkin netissä

luento

Kirjasta Scott McCloud: Understanding Comics (Sarjakuva, näkymätön taide)

Yksinkertaisesti piirrettyjä nettisarjiksia mm:

Finnish Nightmares: https://finnishnightmares.blogspot.fi/

Sarah’s Scribbles: https://tapastic.com/series/Doodle-Time

Webcomic Name: http://webcomicname.com/

Poliittinen pilapiirros ja valtaapitäville nauraminen

Ville Rannan pilapiirroksia Demokraatti-lehdessä https://demokraatti.fi/kategoria/viikon-ranta/

ja Kirkko ja Kaupunki -lehdessä https://www.kirkkojakaupunki.fi/artikkelit/-/tag/ville%20ranta

Sarjakuvajournalismi ja poliittiset infosarjakuvat

The Nib https://thenib.com/

Drawing the Times http://drawingthetimes.com/

Everyday Feminism http://everydayfeminism.com/category/latest-articles/images/

Suomalaisia sarjakuvablogeja – henkilökohtainen on poliittista

Sarjakuvablogit.com-sivusto http://sarjakuvablogit.com/

Piin seikkailut cismaailmassa http://piinmaailma.sarjakuvablogit.com/

Surkuhupaisaa http://surkea.sarjakuvablogit.com/

Kuningatar Alkoholi http://kuningataralkoholi.sarjakuvablogit.com/

Hulluussarjakuvia http://hulluussarjakuvia.sarjakuvablogit.com/

Harmaan pupun päiväkirja http://grimbird.sarjakuvablogit.com/

#Ahistaa http://ahistaa.sarjakuvablogit.com/

Maailman sarjakuvat ja Sarjakuvakeskus

Turvapaikanhakijoiden elämästään tekemiä sarjakuvia https://illustratingmecomics.com/

Sarjakuvakursseja ja työpajoja http://sarjakuvakeskus.fi/

TEHTÄVÄ

Piirrä lyhyt sarjakuva, jossa otat kantaa johonkin sinulle tärkeään aiheeseen. Mieti ensin aihe ja lähde siitä liikkeelle. Ei ole pakko olla vitsiä lopussa!

Jos et keksi muuta, niin piirrä itsesi kertomassa mitä mieltä olet ja mieti mitä muuta kuvitusta voisit lisätä sarjakuvaan. Mieti, onko sarjakuva selkeä ja luettava, välittääkö se viestin hyvin.

Voit myös kertoa jonkin tarinan (tosi tai keksitty) ja ottaa sitä kautta kantaa!

yksinoikeus-aino-sutinen

”Sähän olet hyvä tässä” – vielä ilmaistöistä

torstai, huhtikuu 14th, 2016

Sain huhtikuun alussa työtarjouksen, joka kuulosti kiinnostavalta mutta palkkaa ei luvattu ollenkaan. Tarkoitus olisi piirtää Finlandia-talossa suuressa lehdistönvapauskonferenssissa. Ajankohta ei joka tapauksessa sopinut minulle ja unohdin asian.

Kaisa Leka oli saanut saman viestin ja nosti tapauksesta keskustelua sosiaalisessa mediassa. Työpyyntöhän oli peräti kahdelle päivälle ja palkkioksi oli luvattu ateria(t).

Kiitos siis Kaisalle ja Kasper Strömmanille kissan nostamisesta pöydälle. Mielestäni raha-asioista olisi usein tosiaan syytä puhua avoimemmin, ja ammattityöstä kuuluu maksaa. Teen toki itsekin ilmaista työtä silloin kun siihen on erityinen sisäinen motivaatio; aktivismin, itse valitsemani järjestötyön tms. merkeissä. Joudun myös työssäni pyytämään ihmisiltä jonkin verran vapaaehtoistyötä, kuten kirjoitustyötä sarjakuvakulttuurin edistämiseksi.

The_painter_Zoro_Mettini_2001 ilmaistyö

”Sähän tykkäät maalata, tuletko maalaamaan ilmaiseksi?”
Kuva: Zoro Mettini / Wikimedia Commons / creative commons

Tässä työtarjouksessa taisi olla kyseessä viestinnällinenkin moka: ajateltiin että kyseessä on vapaaehtoistyö tapahtumassa hyvän asian puolesta, mutta asiaa ei tarkemmin perusteltu tai eritelty sen sisäisen motivaation luomiseksi. Tilaaja pahoitteli asiaa myöhemmin erikseen ja linjasi ettei kannata ilmaistyötä, mutta PR-moka oli jo valmis. Aiheestakin päiviteltiin sitä että juuri Opetus- ja kulttuuriministeriö tilaa ilmaistyötä, eikö sen pitäisi olla kulttuurintekijän asialla?

Tästä tuli siis somekohu ja isohkon profiilin ennakkotapaus. Ja ongelma on tietenkin yksittäistapausta paljon laajempi ja periaatteellisesti kiinnostava. Miksi juuri luovan työn tekijä on se, jonka pitäisi tehdä ilmaiseksi? Mitkä muut ammattiryhmät tekevät vaikkapa tällaisessa tapahtumassa ilmaista työtä, siis omalla ajallaan eli toisin sanoen omalla kustannuksellaan? Ja saavatko muut ammattiryhmät jatkuvasti näitä pyyntöjä?

800px-Modern-Trade-Painter ilmaistyö

”Sähän tykkäät maalata, tuletko maalaamaan ilmaiseksi?”
Kuva: Lukeroberts / Wikimedia Commons / creative commons

Tapauksesta nousi tervetullutta keskustelua taiteilijan työn arvostuksesta. Moni piirtäjä, muusikko ja muu luovan työn tekijä jakoi kokemuksiaan ilmaisen työn pyytämisestä. Artisti maksaa -ilmiö on todellinen. ”Sähän olet hyvä tässä”, on usein kuultu lause. No, hieno homma. Ja kyllä, se työ voi olla myös kivaa, ja näkyvyydelläkin on jotain merkitystä freelancerille. Mutta se on myös ihan oikeaa työtä, ja tekijä tarvitsee toimeentulonsa. Aterian ja muutamankin.

Linkkejä:

Vihreä lanka: Ministeriön tarjous ammattilaiselle: Piirrä niin saat ruokaa
Kaisa Lekan hauska piirros aiheesta Vihreässä langassa
Lekan ja Jarlan strippejä samasta aihepiiristä kirjailijan työhön liittyen 
Sarjakuvaseuran kannanotto asiaan mielipidepalstalla
Huonoimmista työtarjouksista Kasper Strömmanin blogissa 

Feminismi, antirasismi, valta ja ”kaikkien oikeuksien ajaminen”

sunnuntai, elokuu 2nd, 2015

Vähän aikaa sitten minulle sanottiin keskustelussa jotakuinkin näin:

tarzan-feminismi1

”Eikö niin?” OK kiva, mikä tässä on ongelmana? No juuri feministit suunnittelevat miesten orjuuttamista tekevät koko ajan nimenomaan valta-analyysiä. Se tarkoittaa, että eriarvoistavista rakenteista ollaan hyvin tietoisia.

RAUTALANKA #1: Elämmekö pian pelottavassa matriarkaatissa?

On olemassa tyyppejä jotka osallistuvat näihin keskusteluihin kuin ei olisi olemassa sellaisia asioita kuin:

  • VALTA
  • HISTORIA

Asiat eivät tapahdu historiattomassa tyhjiössä. Alussa mainittu kommenttikin oli itse asiassa ihan hyvää tarkoittava, mutta samaa sarjaa vaikka tämän kanssa:

tarzan-feminismi2

OK kiva, tätä mieltä saa olla. Ja se voi sinänsä ensi alkuun olla ihan perusteltu pointti. Mutta nämä kaikkia rakastavat ”ekvalistit” (jotka muuten harvemmin marssivat kaduilla ekvalisminsa puolesta!) ehkä ajattelevat että maailma on tällainen:

tarzan-feminismi3

Itse näen tilanteen vaikkapa nyt näin (vaikka ”sukupuolten taisto” -analogian jatkaminen onkin sinänsä vähän ongelmallista):

tarzan-feminismi4

Varoitus: tämä oli yksinkertaistus ja itse asioista voi olla eri mieltä ja niistä voi väitellä. Mutta näin siis ei eletä tyhjiössä.


ekvalismi

Joskus historiallisesti etuoikeutettu ryhmä joutuu luopumaan joistain etuoikeuksistaan, kun muutkin alkavat saada oikeuksia. Se ei ole riistoa.

On niinkin että vähemmän etuoikeutettujen asioita ei ajata ajattelemalla jatkuvasti etuoikeutun ryhmän jäsenten tunteita – koska niitä on jo mietitty aika paljon. Ja sitäpaitsi feministit, no, ajattelevat aika paljon miestenkin tunteita. Voisin myös lisätä, että jäykkiä sukupuoliodotuksia purkamalla tehdään hyvää myös (ou nou!) miehille.

Vielä: naisliike ei pyri naisten ylivaltaan.

On siis monia syitä, että naiset eivät ole saamassa ”liikaa valtaa”.

RAUTALANKA #2: Eikö kaikkien elämällä ole väliä?

Toinen hienosti selitetty pointti oikeuksiin, valtaan ja taisteluihin liittyen tuli vastaan netin #blacklivesmatter-aihetunnisteeseen/liikkeeseen liittyen. Siinä on yhtäläisyyksiä edelliseen tasa-arvopointtiin.

Jos kiinnostaa, linkki: ”The next time someone says ‘all lives matter,’ show them these 5 paragraphs”

Taustaa: Ilmeisesti viime aikoina on vastauksena #blacklivesmatter:ille (rakenteellinen rasismi, poliisiväkivalta jne. Yhdysvalloissa) noussut rasistien neropattien tunnus  #alllivesmatter.

Rodullistettu ryhmä vaatii kunnioitusta ja perusoikeuksiaan. Miksi ei ehkä kannata mennä sekaan huutelemaan ”kaikkien elämällä on väliä”? Tämä on taas pinnalta katsoen hieno ja kannatettava pointti, joskin sen pitäisi olla itsestäänselvä (kuten ekvalisminkin).

Kuitenkaan tälläinen ”kaikkien puolella oleminen” ei tee asioille mitään. Sen sijaan se vähättelee alkuperäistä ongelmaa ja niiden eteen käytäviä taisteluita. Taaskaan ei eletä historiattomassa tyhjiössä. On tarpeen korostaa että nimenomaan mustilla elämillä on väliä, kun sekä historiassa että nykypäivässä näin ei oikein aina näytä olevan. Täydellisessä maailmassa tätä tarvetta ei syntyisi.

tarzan-feminismi5

Tulee mieleen, että nämä oikeuksiaan ajavien liikkeitä vähättelevät ”kaikkien puolella” olijat eivät todellisuudessa halua kuulla mitään vaikkapa naisista ja mustista. Koska heidät on sitten kuitenkin neutralisoitava pois koko keskustelusta.

Viimeisessä sarjakuvassa yritän selittää edellisessä linkissä kätevästi selitetyn semanttisen pointin. Näissä hallitsevan ryhmän vastalauseissa siihen että historiallisesti sorretut ryhmät vaativat oikeuksia itselleen, on usein kyse (tahallaan) väärinymmärretyistä viesteistä. Älä ymmärrä tahallaan väärin.

Voit siis valita lukea nämä viestit näin:

tarzan-feminismi6

Lue kuitenkin mieluummin näin:

tarzan-feminismi7

Kiitos.

Alkup. kuvat: Tarzan-sarjakuva

Joe Kubert: Faksi Sarajevosta – yhden feministilukijan (ilme)analyysi

maanantai, huhtikuu 13th, 2015

Joe Kubertin Taksi Sarajevosta (1996 / suomeksi 2014) kertoo Bosnian sodasta ja Sarajevon piirityksestä. Kubert on kuvitellut ja elävöittänyt tarinan tosielämän ihmisten kohtaloista etupäässä verilöylyn Sarajevosta lähteneiden faksien perusteella. Tekijä itse korostaa moneen kertaan tarinan olevan tosi, vaikka se ”tuntuu lukemisen jälkeen ylittävän mielikuvituksen rajan”.

Äärimmäisen väkivallan keskellä päähenkilö, päättäväisen perusilmeen omaava faksaajamies yrittää kaikin keinoin selvitä ja suojella perhettään. Näytetään, kuinka hän keksii keinot. Ilmeisesti hän sodan edetessä vain karaistuu ja pian kulkee luotisateen keskellä jo lähes tottuneesti.

faksi-sarajevosta-joe-kubert-3

Sota onkin seikkailu.

Toki hänellä on myös hieman psykologista syvyyttä ja hän pohtii, onko itse kenties tulossa hulluksi tämän hullun maailman keskellä. Neuvokkuutta kuitenkin löytyy ja järki toimii takkuamatta. Missä tahansa tilanteessa hän on myös valmis auttamaan muita, kuskaamaan haavoittuneita pommitusten keskellä omalla riskillään. Sankarin kuva ei kertaakaan murru eikä askel horju. Luotamme, että hän selviää ja pelastaa.

faksi-sarajevosta-joe-kubert-5

faksi sarajevosta joe kubert 2Samojen kauheuksien keskellä myös vaimo elää ja yrittää parhaansa mukaan selvitä. Hänet on kuvattu hieman toisin. Aluksi hän vaikuttaa oikein järkevältä miehensä rinnalla, vahvalta ja fiksulta. Sodan edetessä hän tuntuu pikkuhiljaa alistuvan ja menettävän toimintakykyään. Näin voi toki traumaattisissa olosuhteissa käydä, mutta on varsin kyseenalaista tekeekö kuvaus oikeutta tarinan takana olevalla todelliselle naiselle.

Nainenkin on vähän sankari, mutta hänestä leivotaan myös tarinan uhri. Hän ei aivan jaksaisi enää ottaa seuraavaa askelta, fyysiset ja psyykkiset voimat ovat aina vähällä loppua. Vaikka kyllä hän sitten vielä jaksaakin, perheensä takia. Hänet kuvataan useimmissa kuvissa vanhanaikaiseen sarjistyyliin alistunut ilme kasvoillaan, hädissään kaiken käsittämättömän hulluuden edessä.

Kyynelillä herutetaan lähikuvassa, katse painuu alas tai vaihtoehtoisesti ylös miehiin, kysyvästi. Nainen painuu kellariin lasten kanssa, pyytää ettei mies aina lähtisi ulos, mutta lähdettävä on. Nainen saa uutiset maailmasta kellariin. Tukka on kuitenkin hyvin.

Samoissa olosuhteissa toinen kuvataan päättäväiseksi, ihmiseksi joka vaatii oikeutta ja saada tilanteen edes osaltaan haltuun omien toimiensa kautta. Hän ei voisi elää itsensä kanssa, ellei toimisi aktiivisesti. Toinen kuvataan hämmentyneenä – ”eikö tämä koskaan lopu, tehkää jo jotain että se loppuisi.”

faksi sarajevosta joe kubert 7faksi sarajevosta joe kubert 1

Roolit ja perusilmeet eivät juuri vaihdu keskenään tarinankerronnan aikana. Naisen sodan aikana selviämisen eteen tekemää jokapäiväistä työtä ei paljoa näytetä, kekseliäiden kakkuaineisten käyttöä lukuunottamatta. Muiden naisten tekemää työtä ei juurikaan näytetä – vaikkakin yksi virkanainen kyllä pitää itsepintaisesti säännöistä kiinni, ilmeisesti huvikseen. Neuvokkuutta ja vahvuutta ei korosteta.

Molempia motivoi omien lasten suojeleminen, mutta äiti on useimmiten lasten fyysinen tukikohta. Kun isä tulee paikalle ulkoa, hän edustaa maailman tuulia. Äiti ja jälkikasvu sulautuvat yhdeksi olennoksi, jota konfliktitilanteissa (ja turhan usein muutenkin) kutsutaan yhteisnimellä ”naiset ja lapset”. Vähän väliä muistutetaan (aivan syystäkin!) kuinka tämä olento on tämän sodan todellinen uhri. Koskapa kaikki serbit ovat eläimiä eli hirviöitä. He iskevät oletettavasti absoluuttisen puolustuskyvyttömään ”naiset ja lapset” -olentoon kostaakseen toisille miehille miehisen vihan ja kunnian kierteessä. Joskin luulisi aseistamattomien siviilimiesten olevan aika lailla yhtäläisesti puolustuskyvyttömiä sodan melskeissä.

faksi-sarajevosta-joe-kubert-9

Ilmeisesti sukupuoli antaa kuitenkin taikavoimia, jos nyt ei tee luodinkestäväksi. Sillä oletetaan että toisiksi urhein on isän lempilapsi, pikkuinen poika. Yhdessä vaiheessa häntä kehotetaankin ”pitämään huolta äidistä ja siskostaan”, vaikka äiti on aikuinen henkilö ja siskokin poikaa muutaman vuoden vanhempi. Mandaatti on tietenkin symbolinen: pojan pikkuharteille sovitellaan jo nyt mieheltä automaattisesti periytyvää sankarinviittaa.

faksi sarajevosta joe kubert 6

faksi sarajevosta joe kubert 8Perheen tytär on söpö ja hänellä ei ole juurikaan omia vuorosanoja. Emme opi tuntemaan häntä, hänet kuvataan melko ilmeettömänä alaspäin kääntyviä (surkeus) silmäkulmia lukuunottamatta. Isän toimintaa motivoi edelleen suojella omaa tytärtään serbien raiskaajilta. Nätteys lisää tätäkin vaaraa. Tyttö on uhri ennenkuin mitään on edes tapahtunut.

Yhdysvaltalainen sankarisarjakuvien piirtäjä, vanha setä, kertoo sarajevolaisen perheen tarinan omien, urallaan oppimiensa konventioiden mukaan. Hänen työnään on ollut keksaista miehisiä jännitysnäytelmiä, eikä hän oikein näe omia maneereitaan. Piirtäjä palkitaan useaan otteeseen ”dokumentaarisesta” sarjakuvastaan. Faksit ja oikeiden ihmisten valokuvat todistelevat aitoutta.

Piiritettyjen tarina ansaitsee tulla kerrotuksi, siitä ei ole epäilystäkään. Taiteellisia vapauksia saa ja pitää ottaa. Saa myös piirtää supersankarisarjakuvaa, vapaassa maailmassa. Silti ei ole aivan yhdentekevää, miten asiat kerrotaan jälkipolville, koska historiaa kirjoitetaan näinkin. Ensin sitä joutuu sotaan ja sitten vielä sovinistiseen sarjakuvaan.

Mikä on tämäntyyppisen tarinankerronnan suhde todellisiin, maailmassa toimiviin ja tunteviin henkilöihin, joiden elämää se ikuistaa? Epäilemättä faksailijamies on todellisuudessakin ollut neuvokas hahmo, mutta tunnistaako hänkään itseään puhkuvasta machoilijasta? Onko se tarkoitus? Muista henkilöistä meillä onkin sitten vain toisen — ja kolmannen — käden tietoa.