Archive for the ‘feminismi’ Category

Feministinen kiroiluiltama

perjantai, lokakuu 30th, 2015

feministinen-kiroiluiltama

Piirtelin näitä pikavauhtia ja vähän haastavissa olosuhteissa Tavastian pimeydessä. Feministinen ajatushautomo Hattu järjesti show’n, jossa eri feministit tulivat puhumaan lavalle.

Osa sadatteluista oli vain parin minuutin mittaisia, toiset pidempiä. Mutta piirtäessä ei oikein voinut tietää, kuinka kauan malli olisi lavalla. Oli esikiroilijoita ja open mic. Joidenkin nimet sain napattua, toisten en.


Elina Tanskanen feministinen kiroiluiltama aino sutinen
Elina Tanskanen

kiroiluiltama-02-tuomas-peltomaki

Tuomas Peltomäki

kiroiluiltama03-rakel-liekki
Rakel Liekki

kiroiluiltama04-raisa-omaheimo

Raisa Omaheimo

kiroiluiltama05

kiroiluiltama06

kiroiluiltama07

Reino Nordin feministinen kiroiluiltama aino sutinen sarjakuva livepiirros

Reino Nordin

Irina Krohn feministinen kiroiluiltama aino sutinen sarjakuva livepiirros

Irina Krohn

kiroiluiltama10-johanna-rojola

Johanna Rojola

Elina Pirinen feministinen kiroiluiltama aino sutinen sarjakuva livepiirros

Elina Pirinen

kiroiluiltama-12-veronika-honkasalo

Veronika Honkasalo

kiroiluiltama13

Terhi Toppala feministinen kiroiluiltama aino sutinen sarjakuva livepiirros

Terhi Toppala

kiroiluiltama-15

Jenni-Juulia Wallinheimo, Ruka Toivonen

Katariina Havukainen feministinen kiroiluiltama aino sutinen sarjakuva livepiirros

Katariina Havukainen.

EDIT: Ja no niin, se oli siis sanonut kuulemma TAPOLLA eikä TACOLLA :D. Mun päässä totaalisen looginen taco-vitsi: eihän sellainen teollinen elintarvike vanhene. LOL

Semmoista! Oli hieno ilta. Siellä jaettiin myös muutamia sellaisia vessapaperirullia joihin oli painettu ”patriarkaatin paskaiset lait”. Sainkin sellaisen, mutta hukkasin sen sitten jonnekin Tavastialle!! Arvatkaa vituttaako nyt??!

Rauhan tiellä -antologia / On the Way to Peace anthology

perjantai, syyskuu 25th, 2015

Olen mukana tällaisessa Sadankomitean antologiassa! Oma tarinani käsittelee sotapropagandaa mm. viihdeteollisuudessa, peleissä ja elokuvissa sekä vähän myös sotakuvaston sukupuolittuneisuutta.

I am involved in an anti militaristic comics anthology, published by the peace organisation Sadankomitea. My contribution is about military propaganda in the entertainment industry, films and games etc. English translations involved.

propaganda4_nayte_web

English: Click Show SelectShow

150917 Cover - Final DraftSadankomitea julkaisee Gandhi-päivänä 2.10., jolloin vietetään myös kansainvälistä väkivallattomuuden päivää, antimilitaristisen sarjakuva-antologian.

Samana iltana PAX-klubilla juhlitaan Rauhan Tiellä – antimilitaristisia sarjakuvia -kirjan julkkareita. Illan aikana on mahdollisuus tavata kirjan tekijöitä, jotka signeeraavat kirjoja, joita on mahdollista ostaa paikan päältä käteisellä.

FB-tapahtuma, PAX-klubi ja sarjisjulkkarit 2.10.

Rauhan Tiellä – antimilitaristisia sarjakuvia nostaa esiin kriittisiä näkökulmia rauhaan, turvallisuuteen, asevarusteluun sekä rypäle- ja ydinasekysymyksiin. Runolliset, vaativat, niin tiukkaa faktaa sisältävät kuin tulevaisuuskuvia maalaavat sarjakuvat herättävät ajattelemaan ja rohkaisevat toimimaan.

Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa, missä ympäri maailman kuohuu ja turvallisuuspoliittista keskustelua hallitsee puhe asevarustelun ja vastakkainasettelun kasvattamisesta, on rohkeaa puhua rauhasta. Sarjakuvan tavoitteena on edistää rauhaa ja rauhan edellytyksiä levittämällä tietoa, ja käymällä uudenlaista turvallisuuspoliittista keskustelua.

Kirjan ovat toimittaneet Sadankomitean pääsihteeri Anni Lahtinen ja sarjakuvataiteilija Henna Räsänen. Kirjan tekijöinä on joukko suomalaisia sarjakuvataiteilijoita Tanja Is, Wolf Kankare, Hanna-Pirita Lehkonen, Kaisa Leka, Nallem, Niko-Petteri Niva, Hannele Richert, Aino Sutinen ja Tiitu Takalo sekä kansainvälinen vierastaitelija Léon Phonnyx.

http://www.sadankomitea.fi/rauhanpolittiikkaa/julkaisu/rauhan-tiella-antimilitaristisia-sarjakuvia-ilmestyy-210

pax

Feminismi, antirasismi, valta ja ”kaikkien oikeuksien ajaminen”

sunnuntai, elokuu 2nd, 2015

Vähän aikaa sitten minulle sanottiin keskustelussa jotakuinkin näin:

tarzan-feminismi1

”Eikö niin?” OK kiva, mikä tässä on ongelmana? No juuri feministit suunnittelevat miesten orjuuttamista tekevät koko ajan nimenomaan valta-analyysiä. Se tarkoittaa, että eriarvoistavista rakenteista ollaan hyvin tietoisia.

RAUTALANKA #1: Elämmekö pian pelottavassa matriarkaatissa?

On olemassa tyyppejä jotka osallistuvat näihin keskusteluihin kuin ei olisi olemassa sellaisia asioita kuin:

  • VALTA
  • HISTORIA

Asiat eivät tapahdu historiattomassa tyhjiössä. Alussa mainittu kommenttikin oli itse asiassa ihan hyvää tarkoittava, mutta samaa sarjaa vaikka tämän kanssa:

tarzan-feminismi2

OK kiva, tätä mieltä saa olla. Ja se voi sinänsä ensi alkuun olla ihan perusteltu pointti. Mutta nämä kaikkia rakastavat ”ekvalistit” (jotka muuten harvemmin marssivat kaduilla ekvalisminsa puolesta!) ehkä ajattelevat että maailma on tällainen:

tarzan-feminismi3

Itse näen tilanteen vaikkapa nyt näin (vaikka ”sukupuolten taisto” -analogian jatkaminen onkin sinänsä vähän ongelmallista):

tarzan-feminismi4

Varoitus: tämä oli yksinkertaistus ja itse asioista voi olla eri mieltä ja niistä voi väitellä. Mutta näin siis ei eletä tyhjiössä.


ekvalismi

Joskus historiallisesti etuoikeutettu ryhmä joutuu luopumaan joistain etuoikeuksistaan, kun muutkin alkavat saada oikeuksia. Se ei ole riistoa.

On niinkin että vähemmän etuoikeutettujen asioita ei ajata ajattelemalla jatkuvasti etuoikeutun ryhmän jäsenten tunteita – koska niitä on jo mietitty aika paljon. Ja sitäpaitsi feministit, no, ajattelevat aika paljon miestenkin tunteita. Voisin myös lisätä, että jäykkiä sukupuoliodotuksia purkamalla tehdään hyvää myös (ou nou!) miehille.

Vielä: naisliike ei pyri naisten ylivaltaan.

On siis monia syitä, että naiset eivät ole saamassa ”liikaa valtaa”.

RAUTALANKA #2: Eikö kaikkien elämällä ole väliä?

Toinen hienosti selitetty pointti oikeuksiin, valtaan ja taisteluihin liittyen tuli vastaan netin #blacklivesmatter-aihetunnisteeseen/liikkeeseen liittyen. Siinä on yhtäläisyyksiä edelliseen tasa-arvopointtiin.

Jos kiinnostaa, linkki: ”The next time someone says ‘all lives matter,’ show them these 5 paragraphs”

Taustaa: Ilmeisesti viime aikoina on vastauksena #blacklivesmatter:ille (rakenteellinen rasismi, poliisiväkivalta jne. Yhdysvalloissa) noussut rasistien neropattien tunnus  #alllivesmatter.

Rodullistettu ryhmä vaatii kunnioitusta ja perusoikeuksiaan. Miksi ei ehkä kannata mennä sekaan huutelemaan ”kaikkien elämällä on väliä”? Tämä on taas pinnalta katsoen hieno ja kannatettava pointti, joskin sen pitäisi olla itsestäänselvä (kuten ekvalisminkin).

Kuitenkaan tälläinen ”kaikkien puolella oleminen” ei tee asioille mitään. Sen sijaan se vähättelee alkuperäistä ongelmaa ja niiden eteen käytäviä taisteluita. Taaskaan ei eletä historiattomassa tyhjiössä. On tarpeen korostaa että nimenomaan mustilla elämillä on väliä, kun sekä historiassa että nykypäivässä näin ei oikein aina näytä olevan. Täydellisessä maailmassa tätä tarvetta ei syntyisi.

tarzan-feminismi5

Tulee mieleen, että nämä oikeuksiaan ajavien liikkeitä vähättelevät ”kaikkien puolella” olijat eivät todellisuudessa halua kuulla mitään vaikkapa naisista ja mustista. Koska heidät on sitten kuitenkin neutralisoitava pois koko keskustelusta.

Viimeisessä sarjakuvassa yritän selittää edellisessä linkissä kätevästi selitetyn semanttisen pointin. Näissä hallitsevan ryhmän vastalauseissa siihen että historiallisesti sorretut ryhmät vaativat oikeuksia itselleen, on usein kyse (tahallaan) väärinymmärretyistä viesteistä. Älä ymmärrä tahallaan väärin.

Voit siis valita lukea nämä viestit näin:

tarzan-feminismi6

Lue kuitenkin mieluummin näin:

tarzan-feminismi7

Kiitos.

Alkup. kuvat: Tarzan-sarjakuva

US travels 1/2: Chicago

lauantai, kesäkuu 20th, 2015

I was in Chicago & Detroit for two weeks. Didn’t draw much anything while I was there… Instead I walked around, walked and walked, as ever when I travel. Anyway, I was happy to be there, never been to the US before.

chi01

The Ladydrawers comics collective invited us, Femicomix Finland (or whatever we are called! – Feministinen sarjakuvatoiminta, a feminist comics collective/network) to Chicago. And we exhibited at the CAKE festival (Chicago Alternative Comics Expo, got to love what the did with the ”K” in the acronym).

chi01a

Hanna-Pirita and Taina at a draw-off at Women & Children First, one of the few surviving feminist bookshops in the nation. Witness the might of their talent in this picture of a cake!

cake chicago comics expo johanna rojola anna kankaanpää, taina hakala

Roju, Anna and Taina. ”How’s our hair?”

 

chi04

CAKE positively encourages women and minorities to exhibit. A jury selects the exhibitors and artists and makes sure there is a good representation of different people and points of view. I wish other festivals would do the same. Also, great festival, thanks CAKE!

chi02a

What’s this, now?

chi06

Some research of the Ladydrawers’ doing.

anne-elizabeth-moore

Anne Elizabeth Moore is the powerhouse behind a lot of politicised comics and thoughtful writing around here. Thanks for having us around, Anne!

Touristy tourist

chi09

chi08

chi10

chi07

Chicago has some super interesting leftist, disruptive and subversive history (Jane Addams, Haymarket bombings, strikes, race riots…). Though now it’s mostly capitalism that rules and history is the stuff of museums.

chi05

I was right on time to witness the opening weekend of The 606 / Bloomingdale Trail, a former abondoned elevated railway line turned bike/pedestrian path / park. Beautiful! (You may also know me as an anti car culture crusader…) I went for a jog and the blue bits were made out of rubbery material. The path crosses different neighbourhoods, rich and poor, and is well lit at night. I so hope it will stay well maintained and utilised.

On conditioning… and doughnuts

donut1

c

Snacks.
donut2

 

d

NO I DO NUT 

(I don’t really want a donut, they’re too big here anyway)

(The last picture is from Chicago but by fabulousfabs on Flickr (Creative Commons) as my photo failed.)

Next stop: Detroit!

Joe Kubert: Faksi Sarajevosta – yhden feministilukijan (ilme)analyysi

maanantai, huhtikuu 13th, 2015

Joe Kubertin Taksi Sarajevosta (1996 / suomeksi 2014) kertoo Bosnian sodasta ja Sarajevon piirityksestä. Kubert on kuvitellut ja elävöittänyt tarinan tosielämän ihmisten kohtaloista etupäässä verilöylyn Sarajevosta lähteneiden faksien perusteella. Tekijä itse korostaa moneen kertaan tarinan olevan tosi, vaikka se ”tuntuu lukemisen jälkeen ylittävän mielikuvituksen rajan”.

Äärimmäisen väkivallan keskellä päähenkilö, päättäväisen perusilmeen omaava faksaajamies yrittää kaikin keinoin selvitä ja suojella perhettään. Näytetään, kuinka hän keksii keinot. Ilmeisesti hän sodan edetessä vain karaistuu ja pian kulkee luotisateen keskellä jo lähes tottuneesti.

faksi-sarajevosta-joe-kubert-3

Sota onkin seikkailu.

Toki hänellä on myös hieman psykologista syvyyttä ja hän pohtii, onko itse kenties tulossa hulluksi tämän hullun maailman keskellä. Neuvokkuutta kuitenkin löytyy ja järki toimii takkuamatta. Missä tahansa tilanteessa hän on myös valmis auttamaan muita, kuskaamaan haavoittuneita pommitusten keskellä omalla riskillään. Sankarin kuva ei kertaakaan murru eikä askel horju. Luotamme, että hän selviää ja pelastaa.

faksi-sarajevosta-joe-kubert-5

faksi sarajevosta joe kubert 2Samojen kauheuksien keskellä myös vaimo elää ja yrittää parhaansa mukaan selvitä. Hänet on kuvattu hieman toisin. Aluksi hän vaikuttaa oikein järkevältä miehensä rinnalla, vahvalta ja fiksulta. Sodan edetessä hän tuntuu pikkuhiljaa alistuvan ja menettävän toimintakykyään. Näin voi toki traumaattisissa olosuhteissa käydä, mutta on varsin kyseenalaista tekeekö kuvaus oikeutta tarinan takana olevalla todelliselle naiselle.

Nainenkin on vähän sankari, mutta hänestä leivotaan myös tarinan uhri. Hän ei aivan jaksaisi enää ottaa seuraavaa askelta, fyysiset ja psyykkiset voimat ovat aina vähällä loppua. Vaikka kyllä hän sitten vielä jaksaakin, perheensä takia. Hänet kuvataan useimmissa kuvissa vanhanaikaiseen sarjistyyliin alistunut ilme kasvoillaan, hädissään kaiken käsittämättömän hulluuden edessä.

Kyynelillä herutetaan lähikuvassa, katse painuu alas tai vaihtoehtoisesti ylös miehiin, kysyvästi. Nainen painuu kellariin lasten kanssa, pyytää ettei mies aina lähtisi ulos, mutta lähdettävä on. Nainen saa uutiset maailmasta kellariin. Tukka on kuitenkin hyvin.

Samoissa olosuhteissa toinen kuvataan päättäväiseksi, ihmiseksi joka vaatii oikeutta ja saada tilanteen edes osaltaan haltuun omien toimiensa kautta. Hän ei voisi elää itsensä kanssa, ellei toimisi aktiivisesti. Toinen kuvataan hämmentyneenä – ”eikö tämä koskaan lopu, tehkää jo jotain että se loppuisi.”

faksi sarajevosta joe kubert 7faksi sarajevosta joe kubert 1

Roolit ja perusilmeet eivät juuri vaihdu keskenään tarinankerronnan aikana. Naisen sodan aikana selviämisen eteen tekemää jokapäiväistä työtä ei paljoa näytetä, kekseliäiden kakkuaineisten käyttöä lukuunottamatta. Muiden naisten tekemää työtä ei juurikaan näytetä – vaikkakin yksi virkanainen kyllä pitää itsepintaisesti säännöistä kiinni, ilmeisesti huvikseen. Neuvokkuutta ja vahvuutta ei korosteta.

Molempia motivoi omien lasten suojeleminen, mutta äiti on useimmiten lasten fyysinen tukikohta. Kun isä tulee paikalle ulkoa, hän edustaa maailman tuulia. Äiti ja jälkikasvu sulautuvat yhdeksi olennoksi, jota konfliktitilanteissa (ja turhan usein muutenkin) kutsutaan yhteisnimellä ”naiset ja lapset”. Vähän väliä muistutetaan (aivan syystäkin!) kuinka tämä olento on tämän sodan todellinen uhri. Koskapa kaikki serbit ovat eläimiä eli hirviöitä. He iskevät oletettavasti absoluuttisen puolustuskyvyttömään ”naiset ja lapset” -olentoon kostaakseen toisille miehille miehisen vihan ja kunnian kierteessä. Joskin luulisi aseistamattomien siviilimiesten olevan aika lailla yhtäläisesti puolustuskyvyttömiä sodan melskeissä.

faksi-sarajevosta-joe-kubert-9

Ilmeisesti sukupuoli antaa kuitenkin taikavoimia, jos nyt ei tee luodinkestäväksi. Sillä oletetaan että toisiksi urhein on isän lempilapsi, pikkuinen poika. Yhdessä vaiheessa häntä kehotetaankin ”pitämään huolta äidistä ja siskostaan”, vaikka äiti on aikuinen henkilö ja siskokin poikaa muutaman vuoden vanhempi. Mandaatti on tietenkin symbolinen: pojan pikkuharteille sovitellaan jo nyt mieheltä automaattisesti periytyvää sankarinviittaa.

faksi sarajevosta joe kubert 6

faksi sarajevosta joe kubert 8Perheen tytär on söpö ja hänellä ei ole juurikaan omia vuorosanoja. Emme opi tuntemaan häntä, hänet kuvataan melko ilmeettömänä alaspäin kääntyviä (surkeus) silmäkulmia lukuunottamatta. Isän toimintaa motivoi edelleen suojella omaa tytärtään serbien raiskaajilta. Nätteys lisää tätäkin vaaraa. Tyttö on uhri ennenkuin mitään on edes tapahtunut.

Yhdysvaltalainen sankarisarjakuvien piirtäjä, vanha setä, kertoo sarajevolaisen perheen tarinan omien, urallaan oppimiensa konventioiden mukaan. Hänen työnään on ollut keksaista miehisiä jännitysnäytelmiä, eikä hän oikein näe omia maneereitaan. Piirtäjä palkitaan useaan otteeseen ”dokumentaarisesta” sarjakuvastaan. Faksit ja oikeiden ihmisten valokuvat todistelevat aitoutta.

Piiritettyjen tarina ansaitsee tulla kerrotuksi, siitä ei ole epäilystäkään. Taiteellisia vapauksia saa ja pitää ottaa. Saa myös piirtää supersankarisarjakuvaa, vapaassa maailmassa. Silti ei ole aivan yhdentekevää, miten asiat kerrotaan jälkipolville, koska historiaa kirjoitetaan näinkin. Ensin sitä joutuu sotaan ja sitten vielä sovinistiseen sarjakuvaan.

Mikä on tämäntyyppisen tarinankerronnan suhde todellisiin, maailmassa toimiviin ja tunteviin henkilöihin, joiden elämää se ikuistaa? Epäilemättä faksailijamies on todellisuudessakin ollut neuvokas hahmo, mutta tunnistaako hänkään itseään puhkuvasta machoilijasta? Onko se tarkoitus? Muista henkilöistä meillä onkin sitten vain toisen — ja kolmannen — käden tietoa.