Helmet-lukuhaaste 2018, osa 2/3

Teen pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-lukuhaastetta, jossa luetaan 50 tiettyihin kriteereihin jollain tavalla osuvaa kirjaa. Luen jatkuvasti paljon kaikenlaista ja tämä haaste sai menemään myös yllättäviin suuntiin, mikä on varmasti tarkoitus.

Kirjoitin joitain vaikutelmia, tunnelmia tai arvioita joka kirjasta. Pahoittelen että välillä huomiot ovat jääneet hyvin lyhyiksi (vaikka kirja olisi oikein hyväkin). En nyt kuitenkaan pyrkinyt tässä aivan kattaviin esittelyihin tai kritiikkeihin. Jotkut kirjailijat ja sarjakuvantekijät ovat tuttuja, koska olen alalla. Se voi tietysti vaikuttaa lukemiseenkin ja silloin olen viitannut heihin etunimellä.

LINKKI: Helmet-lukuhaaste, osa 1/3, kirjat 1–17

helmet-lukuhaaste-2018_kannet

18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä / Melvin van Peebles: Sweet Sweetback’s Baadasssss Song – A Guerrilla Filmmaking Manifesto
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta / Rosa Meriläinen ja Saara Särmä: Anna mennä – Opas hauskempaan elämään
20. Taiteilijaelämäkerta / Kalervo Pulkkinen: Tom of Finland – Välähdyksiä nimimerkin takaa
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi / Anu Silfverberg: Äitikortti – Kirjoituksia lisääntymisestä
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin / Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu
23. Kirjassa on mukana meri / Juha Hurme: Niemi
24. Surullinen kirja / Kimmo Ohtonen: Karhu – Voimaeläin
25. Novellikokoelma / Eri tekijöitä (toim. Lari Mäkelä, Johanna Catani): Toinen tuntematon
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt / Doris Lessing: Musta Madonna
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta / Altan: Ada viidakossa
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä / Pontus Purokuru ja Emilia Kukkala: Luokkavallan vahtikoirat
29. Kirjassa on lohikäärme / Roope Eronen: Advanced Offices & Humans
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan / Kai Häggman, Teemu Keskisarja ja Markku Kuisma: 1917
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa / Laura Gustafsson: Korpisoturi
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan / Kalevi Kalemaa: Sylvi-Kyllikki Sylvi – Sörnäisten tyttö
33. Selviytymistarina / Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat

18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä / Melvin van Peebles: Sweet Sweetback’s Baadasssss Song – A Guerrilla Filmmaking Manifesto

Tässäpä haaste, koska en tiedä elokuvista kovin paljoa. Puoliso tuntee niitä enemmän ja kaivoi elokuvahistorian ja mustan Amerikan historian hyllystään tällaisen pokkarin.

Sweet Sweetback’s Baadasssss Song (1971) on seksiä, poliisien pakoilua ja räjähdyksiä sisältävä independent-kulttielokuva, joka edelsi myöhempiä blaxploitation-leffoja. Van Peebles kertoo miten teki elokuvan omaehtoisesti ja omalla riskillä, suurten rahoittajien ja muiden uskon puutteessa. Bill Cosby sentään lainasi 50 000 dollaria. Koska van Peebles haluaa tuotantotiimiin vähemmistöjä, hänen täytyy paeta ammattiliittoja ja näiden vaatimuksia oikeanlaisista rekrytoinneista. Siksi hän huijaa, että on tekemässä pornoelokuvaa, niitä ei niin säännellä.

Sattuu ja tapahtuu: kuvauksissa tekoaseiden joukkoon joutuu vahingossa aito, ladattu pistooli ja joku ohjaajan itse näyttelemistä seksikohtauksistakin saattaa olla aito. Kerronnassa voi olla retorista liioittelua, tai sitten ei, viihdyttävässä rekisterissä slangimainen teksti on joka tapauksessa. Van Peeblesin omien sanojen mukaan hänellä myös riittää naisia suunnilleen joka sormelle. Lopulta riski todella kannatti ja leffasta tuli hitti. En ole nähnyt sitä vielä.

You bled my momma
You bled my poppa
But you won’t bleed me

sweet

19. Kirja käsittelee vanhemmuutta / Rosa Meriläinen ja Saara Särmä: Anna mennä – Opas hauskempaan elämään

Vanhemmuus ei ole tämän kirjan pääteema, mutta onhan se tässä mukana, Meriläisen tekstissä.  Hauska, osin aika kevyt, osin vakavampi kirjoituskokoelma suosikkifeministeiltä (itseni suosikkeja, siis). Tästä kirjasta opin ”normihävikin” käsitteen (elämässä sattuu ja tapahtuu, ei ole niin justiinsa) ja muistan ettei epäonnistumisia tarvitse jäädä miettimään. Tuulettavat näkemykset mistä vain elämänalueesta kiinnostavat tässä, ja reipas tulta päin -meininki.

20. Taiteilijaelämäkerta / Kalervo Pulkkinen: Tom of Finland – Välähdyksiä nimimerkin takaa

tomKalervo avaa kivasti Touko Laaksosen elämää ja tuotantoa kompaktissa pokkarissa. Tom pääsi kansainväliselle uralle oikeastaan aika myöhään (37-vuotiaasta lähtien), ja jätti päivätyönsä mainostoimistossa lopulta yli 50-vuotiaana.

Tompan kuvat ovat ihania, ja koska yhteiskunnallisilla valtasuhteilla on väliä, ne voi jotenkin nähdä kokonaan iloisena, yliampuvana estetiikkana ja voimaantumisena. Seksi on niissä aina kivaa. Tom oli pioneeri ja ajat olivat toiset. Naisista yhtä pieteetillä piirrettyjä, mahdottomalla fysiikalla varustettuja heteroherutuskuvia sen sijana katselisi vähän väsyneenä kuvastona.

Hauska fakta: Tom kertoo että toiveet yhä suuremmista peniksistä tulivat muilta ihmisiltä. Itse hän piirteli mieluumin peppuja. Hän myös rakasti nahkaa, univormuja ym. eikä juuri piirtänyt kokonaan alastomia miehiä.

Kirjassa on myös historiaa liittyen työnantajaani, Suomen sarjakuvaseuraan. Käsittääkseni Kalervo oli itsekin hallituksessa, joka myönsi Laaksoselle Puupäähatun elämäntyöstä vuonna 1990. Niinikään hallituksessa istunut Jyrki 69 oli kai nähnyt tämän kuvia Yhdysvalloissa. Kokouksessa mietittiin jonkin verran juuri sarjakuvatuotannon laajuutta ja sarjakuvakäsitys lajityyppinä oli kuulemma nykyistä kapeampi.

Nyt vihdoin Tom siis sai tunnustusta kotimaassaan ja oli siitä myös onnellinen. Sensuurivaatimuksiin  kuvien ripustamisesta Amos Andersonin sarjakuvanäyttelyssä ei suostuttu ja hyvä niin. Laaksonen kuolikin tämän sarjakuvaseuran 20-vuotisjuhlanäyttelyn aikana vuonna 1991.

21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi / Anu Silfverberg: Äitikortti – Kirjoituksia lisääntymisestä

Tämä onkin hyvä haaste. Ajattelin että aihe olisi itselleni tosi epäkiinnostava. Kirja on kuitenkin mainio ja tarkkanäköinen (tietenkin koska Silfverberg), viisas.

Tykittävän yhteiskuntakriittinen, mutta pohtivalla ja kohteliaalla tavalla. Edistää ymmärrystä, tässä tapauksessa itselle vieraasta ilmiöstä.

22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin / Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Ihana autofiktioromaani sinkkuudesta, sydämen särkymisestä, alityöllistymisestä, odotuksista ja ulkopuolisuudesta. Myös yksityiskohtainen arjen kuvaus kiinnostaa. Toimeentulon rajoilla häilyvän elämän tunnistaa siitä, että kuvaillaan kirjassa kuvaillaan tarkkaani paljonko mitkäkin asiat maksavat. Samalla vähän chick lit -tyyppinen deittailukirja.

Sisko oli lukiossa aina tosi hauska ja tarkkanäköinen, niin tässäkin. Kirja kertoo myös Helsingistä ja sitä kautta tutuista mestoista. Parnasson arvostelija pohti miten tätä pitäisi lukea, ja onko itsekeskeisessä kerronnassa ensimmäisen maailman ongelmineen kenties ironiaa. Itse luen tätä sen kautta että tiedän Siskon olevan myös suuri humoristi. Vaikka kirjassa on myös ensimmäisen maailman ongelmia, siinä on polttavia kipupisteitä jotka moni jakaa: olenko aivan jumissa urallani / ihmissuhteissani / elämässäni. Isoja teemoja.

23. Kirjassa on mukana meri / Juha Hurme: Niemi

No olihan tämä Finlandia-voittaja tosi hyvä, hauska ja tietoa lisäävä. Ei se toki romaani ole, omanlaisensa jutusteleva tietokirja. Toimi erityisen hauskasti reippaasti luettuna äänikirjana, suosittelen, vaikka hassusti näyttelijä ei osannut lausua mitään ulkomaisia nimiä.

24. Surullinen kirja / Kimmo Ohtonen: Karhu – Voimaeläin

Eläytyvä tietokirja karhuista, todellakin surullinen! Nyyh.

25. Novellikokoelma / Eri tekijöitä (toim. Lari Mäkelä, Johanna Catani): Toinen tuntematon

Oikein hyvä antologia, jossa kuviteltu naiskohtaloita täydentämään ja laajentamaan Tuntemattoman sotilaan maailmaa. Paljon erilaisia kirjailijoita, usein todella hurja.

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt / Doris Lessing: Musta Madonna

En ole käynyt Etelä-Afrikassa. Kertoo paria poikkeusta lukuunottamatta tarinoita apartheidin valkoisesta väestöstä. Viimeinen novelli kertoo mustasta katutodellisuudesta (nuori poika muuttaa kylästä kaupungin slummeihin ja ajautuu rikollismaailmaan) ja on sekä pisin että hurjin.

Kaikki tarinat olivat hyviä, kenties lukuunottamatta sitä yhtä jossa vähän väsyneesti romantisoidaan murhaa, vaikka tarina tosiasiassa on vain traaginen ja kertoo mielenterveysongelmista.

Kokonaisuutena avaa apartheidin mielenmaisemia ja yllättää usein. Lessing: viisas ja ihana.

27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta / Altan: Ada viidakossa

No onhan siellä samaa sukupuolta oleva pariskunta. Ja paljon kaikkea muutakin. Ihanan kyyninen, runsas, epäkorrekti.

Ja osaisinpa piirtää noin sujuvan pelkistetysti mutta kiemuraisesti. Ihailen siis myös viivan käyttöä kuvituksessa, ja mustan pinnan käytön sopivaa määrää.

Adasta oli hyvä kritiikki myös päätoimittamassani Sarjainfossa.

ada-viidakossa-arvio-sarjakuva

28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä / Pontus Purokuru ja Emilia Kukkala: Luokkavallan vahtikoirat

Okei, alaotsikon sanat eivät enää ole aakkosjärjestyksessä: ”Miten suomalaiset toimittajat auttavat eliittiä pysymään eliittinä”, huijasin vähän. Olen kuitenkin aina kiinnostunut luokka-analyysistä ja otin tämän tähän.

Kovaa analyysiä journalismista ja luokasta, konkreettisin esimerkein Suomen mediasta. Sanottakoon, että monet toimittajat (ainakaan free-sellaiset) eivät prekaarisuudessaan itse ole välttämättä tukevasti hyvinvoivan keskiluokan ensimmäisiä edustajia. Kuitenkin puhutaan positioista joista oletuksena kirjoitetaan, ja monesti katse osuu Helsingin Sanomiin (jota itse kyllä tilaan diginä ja luen päivittäin mielelläni).

Luokkasilmin katson siis itsekin maailmaan ja niin sitä alkaa nähdä erikoisia tapauksia, vaikkapa lifestyle-teksteissä: esimerkiksi Helsingin Sanomat kertoo onnellisuuden salaisuuden olevan siinä että palkkaa siivoojan. Mikäs siinä sitten. Mikähän on sitten siivoojan onnellisuuden salaisuus?

Uskon että arviot valtamedian puolueellisuudesta ja keskiluokkaisuuden sokeista pisteistä osuvat enimmäkseen oikeaan, vaikka välillä on (pamflettimaisuuteen sinänsä kuuluvaa) provokatiivisuuttakin. Toisinaan jokin kärjistys voi olla siis liikaa ja mennä mahdollisesti ohi, mutta sittenhän voi debatoida. Kaikkiaan hyvä kirja, tykkään muutenkin kirjoittajien yhteiskunta-analyysistä ja tekstilajeista. Sitä en välttämättä ymmärrä, miksi juuri tietokonepeleistä pitäisi mediassa kirjoittaa enemmän, mutta menkööt sekin tässä mukana!

29. Kirjassa on lohikäärme / Roope Eronen: Advanced Offices & Humans

Luin Roopen ihanan sarjakuvan nyt tätä varten uudelleen. Lohikäärmeet roolipelaavat keskenään ihmisiä ja toimistoelämää. Perusvitsi, roolien kääntäminen, kantaa jo kauas, mutta on tässä muutakin.

Dungeons & Dragons ei itselleni ole kovin tuttu, mutta eihän sen tätä varten mitenkään tarvitse ollakaan. Tykkään Roopen jutuista, suomalaisen sarjakuvan marginaaleissa hiotaan helmiä. Ah!

offices and humans roope eronen

30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan / Kai Häggman, Teemu Keskisarja ja Markku Kuisma: 1917

Tyylikäs tietokirja, joka kattaa koko vuoden. Sain WSOY:ltä joululahjaksi kun tekstasin heille aikuisten puuhakirjoja.

31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa / Laura Gustafsson: Korpisoturi

Yhteiskunnan romahduksen jälkeisessä maailmassa ihmisistä tulee julmia ja itsekkäitä, sehän se pelottaa. Pahinta väkivaltaa ei niinkään näytetä, mutta siihen kyllä viitataan. Naisen paras kaveri on toimiva oikeusvaltio, ajattelisin, vaikea uskoa anarkiaan.

Hieno kirja, jäi vaivaamaan. Olen aina tykännyt Gustafssonin kirjoista: ah, näinkin voi siis kirjoittaa! Aivan realismista ei ole kyse, vaan jostain lennokkaammasta ja omaperäisestä. Survivalismiin on silti perehdytty, ihan konkreettisten rakennusohjeidenkin tasolla. Kuinka roskiksesta tehdään vessa?

32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan / Kalevi Kalemaa: Sylvi-Kyllikki Sylvi – Sörnäisten tyttö

SDP:n ja SKDL:n kansanedustaja, kriitikko ja Suomi-Neuvostoliitto-seuran puheenjohtaja Sylvi-Kyllikki Kilpi (1899–1987) kouluttautui työläistaustasta ja eteni elämässä pitkälle, todennäköisyyksiä uhmatenkin. Oli hyvin pienestä kiinni, ettei hän esimerkiksi pudonnut koulusta nuorena. Mutta luokkakierto todella toimi. Kaikki hänen sisaruksensa eivät saaneet käydä yhtä paljon kouluja. Mutta myös kahdesta sisaresta tuli kuuluisia vasemmistolaisia: Elvi ja Aira Sinervo.

Tämä on siis elämäkerta. Kiinnostavaa monella tapaa: Helsingin ja köyhän Sörnäisten historiaa (myös sisällissotaa jolloin S-K K. oli punaisten konekirjoittajana), demarien ja SKDL:n historiaa, vahvan ja myös ristiriitaisen naisen elämää ja uraa.

skk

33. Selviytymistarina / Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat

Hauskasti ja terävästi kirjoitettu teksti painavasta aiheesta. Kaikesta negatiivisuudesta tosin vaikea sanoa liittyykö ilmeisenä itse teemaan (tietenkin masennuksen läpi nähtynä maailma näyttäytyy näin), vai tekstilajiin. Onko kirjoittajan silmin kaikki koko ajan näin negatiivista? Sellaisena teksti oli vähän turhan raskasta, mutta saako näin tämän aihepiirin äärellä sanoa? Siis saanko arvostella negatiivisuudesta kirjaa, joka kertoo kuitenkin masennuksesta?

Hienoa että masennuksesta päästiin, ja antaa lopussa käytännön neuvoja tueksi muille. Muuten Saastamoinen on mielestäni kiinnostava toimittaja, ja terävänä kirjoittajana myös Twitter-eliittiä.

Jätä kommentti